Verkkokeskusteluista opittua

Vuosien myötä olen joutunut erinäisistä syistä miettimään miten kirjoittaa hyvä viesti verkossa. Ontologiaa pidemmin pohtimatta väittäisin hyvän viestin olevan sellainen, mitä muut käyttäjät pitävät hyvänä: ”kirjoita muita, älä itseäsi varten. Laajemmin kirjoitukset ovat osa arkea ja sellaisina niitä pitäisi arvioida, siinä missä naapureille tai ystäville juttelu.

Kumpaakaan ylläolevista asioista ei ole helppoa oppia. Olen kirjoittanut verkkoon liki 25 vuotta ja huomaan edelleen pohtivani – varsinkin kun keskusteluun on eksynyt rölli – miksi vaivaudun. Yhtäältä viesteihin ei pitäisi kiintyä, toisaalta viestien kirjoittaminen ja lukeminen on yhteisöllistä toimintaa. Jos joku kutsuu tyhmäksi, tämä on puolustautumatta kasvojen menetyksen hyväksymistä. Olen kirjoittanut oheiset itseäni varten. Ehkä siitä on hyötyä muillekin:

  1. Ole kärsivällinen uusien käyttäjien/harrastajien kanssa. Kukaan ei aluksi tiedä kaikkea. Iloitse mahdollisuudestasi sivistää ja auttaa.
  2. Anna itsellesi mahdollisuus olla väärässä.
    Oikeaan paikkaan tiputettu ”aiemman kokemuksen perusteella uskon” ei vähennä viestin uskottavuutta, mutta helpottaa tarvittaessa etäännyttämistä. Oikea muotoilu vähentää stressiä ja helpottaa oman mielipiteen vaihtamista.
  3. Anna toisille mahdollisuus olla väärässä.
    ”Ymmärsinkö nyt oikein, että..” viestin alussa antaa keskustelukumppanille mahdollisuuden uudelleenharkita mielipidettä joutumatta menettämään kasvojaan. On helpompaa sanoa ”kirjoitin huonosti” kuin ”olin väärässä”.
  4. Älä kirjoita itsestäsi kertoessasi kannastasi.
    Omat kokemukset voivat toki olla kiinnostavia, mutta jos esimerkiksi näkökulma opintotukeen perustuu siihen että ”itse en sitä tarvinnut”, niin asiaa kannattaa pohtia lisää. Vähintäänkin mielipiteen haastaminen tarkoittaa helposti henkilökohtaista hyökkäystä. (Esimerkiksi ”OK Boomer”; ”oli kultalusikka nenässä, vai?”)
  5. Tullessasi loukatuksi, huomauta käytöksestä kohteliaasti. Vastaa tämän jälkeen lyhyesti itse asiaan. Jos epäkohteliaisuus jatkuu, ilmoita että keskustelu on osaltasi siinä. Ilmianna.
  6. Kaikki keskustelut eivät ole kaikkia varten.
    Jos asia ei käsittele omaa arkeasi, tyydy olemaan hiljaa tai ainakin tuo selkeästi esille, ettet usko asian olevan merkityksetön vain siksi, että se on merkityksetön sinulle (jos se olisi merkityksetön kaikille, siitä ei puhuttaisi alunperinkään).

Hyvän verkkokeskustelualueen suurimmat uhat ovat yleensä sen ulkopuolelta tulevat käyttäjät. Yleisimmät syyt yllämainitun vastaisen toimintaan on joko tietämättömyys/ajattelemattomuus (joka on anteeksiannettavaa – aina ehtii oppia) sekä ajattelumalli, jossa verkkokeskustelu nähdään arjen ulkopuolisena toimintana vailla seurauksia. Normaalioloissa uusien käyttäjien virta on hidas, jolloin sosiaalinen paine ja ylläpito pitävät asiat kunnossa.   

Kirjoitan myöhemmin toisen viestin keskustelualueiden moderoinnista.

Matkasta tulevaisuuteen

Synnyin ”Orwellin vuonna”, 1984. Se oli maailma jossa ihmiset postittivat kirjeitä, Applen ”kottaraispönttö” graafisella käyttöliittymällä oli juuri julkaistu ja kaukopuhelut tarkoittivat lankapuhelimella tehtäviä, lisämaksullisia soittoja toisiin maakuntiin. Silloin poistuminen kodista tarkoitti tavoittamattomuutta, löytäminen poliisikoiria ja etsintäpartioita. Nykyään tätä on vaikea edes hahmottaa. Ehkä juuri siksi olen aina ollut kiinnostunut nykyhetkestä ja sen muutoksesta: ei pelkästään teknologiasta, vaan omasta käytöstämme yksilöinä ja kulttuurina.

Matkani tulevaisuuteen oli pieniä askelia. Ensin asuntoihin ilmestyivät pöytätietokoneet, sitten ne katosivat ja veivät mukanaan kirjahyllyt, televisiot, työpöydät, lankapuhelimet ja sanomalehdet. Tilalle tulivat laitteet joita kutsumme edelleen historiaalisista syistä älypuhelimiksi, vaikka niitä voisi varmasti kutsua yhtä hyvällä syyllä myös älysoittimiksi. Yleislaitteitahan ne nykyään ovat, älylaitteita. Ehkä joskus niitä myös kutsutaan sellaisiksi.

Tällä sivulla haluan kirjoittaa muistoista ja ajatuksista. Osa menneisyyttä, osa nykyhetkeä ja osa taas tulevaisuuden muodon pohdintaa – mutta niinhän tulevaisuus aina! Matka tulevaisuuteen on aina itsensä etsimistä, eikä tämä tämä blogi ole siinä poikkeus.