Synnyin ”Orwellin vuonna”, 1984. Se oli maailma jossa ihmiset postittivat kirjeitä, Applen ”kottaraispönttö” graafisella käyttöliittymällä oli juuri julkaistu ja kaukopuhelut tarkoittivat lankapuhelimella tehtäviä, lisämaksullisia soittoja toisiin maakuntiin. Silloin poistuminen kodista tarkoitti tavoittamattomuutta, löytäminen poliisikoiria ja etsintäpartioita. Nykyään tätä on vaikea edes hahmottaa. Ehkä juuri siksi olen aina ollut kiinnostunut nykyhetkestä ja sen muutoksesta: ei pelkästään teknologiasta, vaan omasta käytöstämme yksilöinä ja kulttuurina.
Matkani tulevaisuuteen oli pieniä askelia. Ensin asuntoihin ilmestyivät pöytätietokoneet, sitten ne katosivat ja veivät mukanaan kirjahyllyt, televisiot, työpöydät, lankapuhelimet ja sanomalehdet. Tilalle tulivat laitteet joita kutsumme edelleen historiaalisista syistä älypuhelimiksi, vaikka niitä voisi varmasti kutsua yhtä hyvällä syyllä myös älysoittimiksi. Yleislaitteitahan ne nykyään ovat, älylaitteita. Ehkä joskus niitä myös kutsutaan sellaisiksi.
Tällä sivulla haluan kirjoittaa muistoista ja ajatuksista. Osa menneisyyttä, osa nykyhetkeä ja osa taas tulevaisuuden muodon pohdintaa – mutta niinhän tulevaisuus aina! Matka tulevaisuuteen on aina itsensä etsimistä, eikä tämä tämä blogi ole siinä poikkeus.