Kuukausi: joulukuu 2019

Julkaistu

Verkkokeskusteluista opittua

Vuosien myötä olen joutunut erinäisistä syistä miettimään miten kirjoittaa hyvä viesti verkossa. Ontologiaa pidemmin pohtimatta väittäisin hyvän viestin olevan sellainen, mitä muut käyttäjät pitävät hyvänä: ”kirjoita muita, älä itseäsi varten”. Laajemmin kirjoitukset ovat osa arkea ja sellaisina niitä pitäisi arvioida, siinä missä naapureille tai ystäville juttelu.

Kumpaakaan ylläolevista asioista ei ole helppoa oppia. Olen kirjoittanut verkkoon liki 25 vuotta ja huomaan edelleen pohtivani – varsinkin kun keskusteluun on eksynyt rölli – miksi vaivaudun. Yhtäältä viesteihin ei pitäisi kiintyä, toisaalta viestien kirjoittaminen ja lukeminen on yhteisöllistä toimintaa. Jos joku kutsuu tyhmäksi, tämä on puolustautumatta kasvojen menetyksen hyväksymistä. Olen kirjoittanut oheiset itseäni varten. Ehkä siitä on hyötyä muillekin:

  1. Ole kärsivällinen uusien käyttäjien/harrastajien kanssa. Kukaan ei aluksi tiedä kaikkea. Iloitse mahdollisuudestasi sivistää ja auttaa.
  2. Anna itsellesi mahdollisuus olla väärässä.
    Oikeaan paikkaan tiputettu ”aiemman kokemuksen perusteella uskon” ei vähennä viestin uskottavuutta, mutta helpottaa tarvittaessa etäännyttämistä. Oikea muotoilu vähentää stressiä ja helpottaa oman mielipiteen vaihtamista.
  3. Anna toisille mahdollisuus olla väärässä.
    ”Ymmärsinkö nyt oikein, että..” viestin alussa antaa keskustelukumppanille mahdollisuuden uudelleenharkita mielipidettä joutumatta menettämään kasvojaan. On helpompaa sanoa ”kirjoitin huonosti” kuin ”olin väärässä”.
  4. Älä kirjoita itsestäsi kertoessasi kannastasi.
    Omat kokemukset voivat toki olla kiinnostavia, mutta jos esimerkiksi näkökulma opintotukeen perustuu siihen että ”itse en sitä tarvinnut”, niin asiaa kannattaa pohtia lisää. Vähintäänkin mielipiteen haastaminen tarkoittaa helposti henkilökohtaista hyökkäystä. (Esimerkiksi ”OK Boomer”; ”oli kultalusikka nenässä, vai?”)
  5. Tullessasi loukatuksi, huomauta käytöksestä kohteliaasti. Vastaa tämän jälkeen lyhyesti itse asiaan. Jos epäkohteliaisuus jatkuu, ilmoita että keskustelu on osaltasi siinä. Ilmianna.
  6. Kaikki keskustelut eivät ole kaikkia varten.
    Jos asia ei käsittele omaa arkeasi, tyydy olemaan hiljaa tai ainakin tuo selkeästi esille, ettet usko asian olevan merkityksetön vain siksi, että se on merkityksetön sinulle (jos se olisi merkityksetön kaikille, siitä ei puhuttaisi alunperinkään).

Hyvän verkkokeskustelualueen suurimmat uhat ovat yleensä sen ulkopuolelta tulevat käyttäjät. Yleisimmät syyt yllämainitun vastaisen toimintaan on joko tietämättömyys/ajattelemattomuus (joka on anteeksiannettavaa – aina ehtii oppia) sekä ajattelumalli, jossa verkkokeskustelu nähdään arjen ulkopuolisena toimintana vailla seurauksia. Normaalioloissa uusien käyttäjien virta on hidas, jolloin sosiaalinen paine ja ylläpito pitävät asiat kunnossa.   

Kirjoitan myöhemmin toisen viestin keskustelualueiden moderoinnista.

Julkaistu

Yksilöllinen vastuu ja muovinkeräys Tampereella

Ilmastonmuutosta vastaan taistelu latistuu helposti yleisönosastokirjoituksissa yksilöiden ratkaisuiksi. Kuitenkaan yksilön ratkaisut eivät tapahdu tyhjiössä, vaan helposti menemme arjen kiireiden keskellä helpoimpien valintojen kanssa. Jos kaupassa on kaksi samanlaista tuotetta, niin harvalla on aikaa käyttää 10 minuuttia jokaisen tuotteen kohdalla ekoystävällisimmän vaihtoehdon selvittämiseen. Monella tavalla tehokkaampaa onkin, että kauppa tai valtio määrittävät säännöin vaihtoehdot ekologisesti kestäviksi ja tekevät lisäselvitykset esimerkiksi tuotteiden vegaanisuudesta helposti pakkauksissa näkyviksi.

Sama koskee myös muita elämän osa-alueita. Viime keväänä soitin Tampereen muovinkeräykseen kysyäkseni saisiko keräysasemia lähemmäksi, kun kaksi kilometriä kantaa muovia tuntuu kohtuuttoman pitkältä matkalta. Sanoivat pistävänsä ehdotuksen eteenpäin, mutta siihen asti olisi parasta käyttää autoa. Tämä jos mikä tuntuu ekoteolta, kun muovin kierrätyksestä tulevat energiasäästöt ovat todella pieniä, pelkän muovin puhdistuksen kraanan alla kuluttaessa enemmän energiaa kuin kierrätyksessä säästää. Vähintään 1000 kg auton ajaminen 4 km muovin takia olisi siis sitä kuuluisaa ”hyvesignalointia”. Toisaalta ei tämä toimi oikein niinkään että teen kävellen toiviomatkoja ikeakassien kanssa kilometrien päähän (minulla on pitkän matkan takia nyt useampi kassi kotona).

Tänään katsoin optimistisesti kierrätys.infosta muovinkeräyspisteiden paikkoja, jos vaikka niitä pyydettyjä uusia keräyspisteitä olisi saatu jo olemassaoleviin sorttipisteisiin. Ei ollut. Samalla huomasin, että oma kaksi kilometriäni ei ollut Tampereen keskustassa mitenkään harvinaista. Pispalasta pitäisi kävellä Tohloppiin tai Tammelaan, joihin sieltä päin lienee harvemmin asiaa.

Tietenkin muovinkeräys yleistyy taloyhtiöissä, mutta ainakaan omassani se ei ole vielä ajankohtaista. Haluan toimia ympäristöystävällisesti tulevia sukupolvia silmälläpitäen, mutta kaupunki ei tee sitä kovinkaan helpoksi. Sitä odottaessa muovinkeräys — neljän kilometrin roskien vientimatka — on puhtaana yksilövalintana raskas. Yhteiskunnalle valinta ollut kevyt, joskin lyhytnäköisyydessään moraaliton.

Julkaistu

S-mobiilin käytettävyysongelmista

Viime lauantaina olin matkalla Helsinkiin lähijunalla. Tavalliseen tapaan pyörällä asemalle ja lipunosto yhdestä R:n monista mobiili-applikaatioista auki. Nyt visa-korttini oli kuitenkin vanhentunut ja uuden kortin käyttöön ei riittänytkään numerosarjojen syöttö voimassaolopäivineen ja turvakoodeineen. Maksu piti varmentaa.

Mistä päästäänkin itse ongelmaan: varmennusruutu kun näyttää tältä:

Ruutu on selkeästi rakennettu kännykkää varten (huomatkaa kymmenen vuoden takaisesta Android 2.0:sta peräisin oleva zoom-nappi) mutta logiikka ei aukea. Ruudulla on QR-koodi ja se pitäisi skannata – kännykän kameralla. Pulma oli mielenkiintoinen ja ratkaisin sen lopulta pyytämällä vieressä istuvaa ihmistä ottamaan kuvan koodista. (Avustajaksi valikoitu ihminen osoittautui ulkomaalaiseksi, joka avustuksen aikana hyväntahtoisesti huomautti pitäneensä Suomea IT-osaamisessa kovinkin kehittyneenä.)

Työstä teki sen verran haastavamman, että pelkäsin koko ajan lipuntarkastusta. Tunnistautumista verkkopankin käyttäjätunnuksella en harkinnut, kun en sitä muista. Myöskin tunnuslukutaulukko oli kotona.

Nyt kotona S-mobiilia selatessani huomaan, että käyttäjätunnuksen voi tarkistaa S-mobiilista, mutta sitä ei tietenkään tunnistautumissivulla mainittu, kun taas melko järjetön QR-koodi vaihtoehto väännetään pitkästi rautalangasta.

Lisäviihdykkeen episodiin toi, että ajattelin ensin ohittaa koko tilanteen MobilePayllä, kun siihenkin oli pitänyt jo hetki rekisteröityä. Tähänkin vaadittiin valokuvan ottamista näytöstä, mutta sen ohitettuani pääsin seuraavaan ongelmaan: MobilePayn serveri oli poissa käytöstä. Tämäkös ulkomaalaista avustajaani viihdytti.

Jotenkin toivoisin että VR:n seuraavassa sovelluksessa olisi mahdollisuus maksaa puhelinlaskulla, kuten HSL:n palvelussa. Tai että pankkikortin turvallisuuden olisi voinut varmistaa tekstiviestillä, kuten Nordean Mastercardissa. Nyt puoli tuntia kylmä hiki valuen yritin selvittää miten saisin itseni tilanteesta rehellisesti ulos, mutta tietenkään konduktööriäkään ei vaunussa matkan aikana näkynyt. Mikä tietenkin kertoo toisesta ongelmasta: jos konduktöörin ilmestymiseen ei voi luottaa, ei sillä ole väliä onko sitä alunperinkään olemassa. Oletan VR:n tehneen saman huomion ja luopuneeseen ”uudesta työnkuvasta” kokonaan.