{"id":102,"date":"2020-01-01T19:42:57","date_gmt":"2020-01-01T19:42:57","guid":{"rendered":"http:\/\/mntysalo.fi\/blog\/?p=102"},"modified":"2020-03-02T00:15:18","modified_gmt":"2020-03-02T00:15:18","slug":"vuosi-2020-on-hidasta-hyvastijattoa-ikuiselle-tulevaisuudelle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/arkistot\/102","title":{"rendered":"Vuosi 2020 on hidasta hyv\u00e4stij\u00e4tt\u00f6\u00e4 ikuiselle tulevaisuudelle"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Win10:n
kello<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Katsoin tietokoneen kelloa ja n\u00e4in p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Vaikka vuoden vaihtuminen on erityinen tilanne ilotulitteiden r\u00e4j\u00e4ht\u00e4ess\u00e4, ei asian merkitys selkiydy ennen p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n n\u00e4kemist\u00e4 arjessa. Samalla luku saa pohtimaan tulevaisuuden ontologiaa — mist\u00e4 puhumme, kun puhumme tulevaisuudesta? <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Aku Ankka vuonna 2001 (Paperino anno 2001. Aku Ankan taskukirja #14, 197<\/em>3 [1961]).<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Tieteiskirjallisuus syntyi 1800-luvun lopulla havainnosta, ett\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4t ajat olisivat merkitt\u00e4v\u00e4sti erilaisia kuin aiemmat. ”Tulevaisuus” ei t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nykyist\u00e4 korkeampi vuosiluku tai pohdintaa siit\u00e4 kuinka vanhoja lapset ovat min\u00e4kin vuonna, vaan progressio t\u00e4st\u00e4 maailmasta vieraaseen. Tai toisin sanoen: tulevaisuus ei ole vain tuttu kyl\u00e4 uusilla asukkailla, vaan kokonaan uusi kyl\u00e4 (vanhoilla tai uusilla asukkailla): paitsi erilaiset rakennukset, niin erilainen kulttuuri ja k\u00e4yt\u00f6stavat. Samalla k\u00e4site antaa nykyhetkelle arvon l\u00e4hinn\u00e4 v\u00e4lineen\u00e4 tulevan rakentamiseksi (tai est\u00e4miseksi). T\u00e4m\u00e4 konkretisoituu vuoden vaihteessa: kohtelemme kalenterivuotta kuin projektia: mit\u00e4 olemme saaneet aikaan, mit\u00e4 saamme aikaan seuraavaksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Mit\u00e4 tapahtui huomisp\u00e4iv\u00e4n miehelle? (Whatever Happened to the Man of Tomorrow? Alan Moore ja Curt Swan, 1986). <\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Noin kolmentoista vuoden i\u00e4ss\u00e4 pohdin kuinka vanha olisin min\u00e4kin vuonna. Yll\u00e4tyin olevani elossa 2050, enk\u00e4 edes kovin vanha: 64 vuotta. Samalla vuosisadan puoliv\u00e4li tuntui ajalta, jolta voisi jo odottaakin ihmeit\u00e4. Luin Mikrobitist\u00e4 puettavien vaatteiden prototyypeist\u00e4, tulevista matkapuhelimista ja mietin mit\u00e4 itse pit\u00e4isink\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni tai kantaisin mukanani l\u00e4hestyess\u00e4ni el\u00e4keik\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Tein kuitenkin saman virheen mihin tieteiskirjoittajat ovat aina langenneet: en odottanut niink\u00e4\u00e4n muutosta nykyhetkest\u00e4 kuin nykyhetken intensivoitumista. Vuonna 2050 ajaisimme yh\u00e4 autoilla t\u00f6ihin, ty\u00f6skentelisimme ”ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n” ja sitten takaisin kotiin ydinperheen luo kerrostaloon, kaikki olisi vain jotenkin ep\u00e4m\u00e4\u00e4risesti parempaa. Ajatus, ett\u00e4 teknologia muuttaisi arkea, tuntui vaikealta. Ehk\u00e4 esimerkiksi sanomalehdet korvaantuisivat tableteilla (kuten Star Trekiss\u00e4), mutta ihmiset lukisivat silti uutisia aamukahvin kanssa, menisiv\u00e4t naimisiin ja perustaisivat perheen. Viikonloppuisin k\u00e4yt\u00e4isiin mets\u00e4ss\u00e4 ulkoilemassa. Ulkomailla k\u00e4ynti olisi vaihtoehto. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Spider-Man vs. Spider-Man 2099 (Peter David ja Rick Leonardi, 1995)<\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

En osannut teini-i\u00e4ss\u00e4 huolehtia fosfaattien loppumisesta, ilmastokriisist\u00e4, sukupuuttoaallosta, tuotantokasvien ja -el\u00e4inten geeniperim\u00e4n k\u00f6yhtymisest\u00e4, kalakantojen tuhoutumista, automaatiotehtaista tai myrkyist\u00e4 j\u00e4rviss\u00e4, vaikka kaikista luetelluista olinkin tuohon menness\u00e4 jo jollain tasolla perill\u00e4. Luulin, ett\u00e4 ongelmien yhteiskunnallinen ymm\u00e4rt\u00e4minen johtaisi niiden ratkaisuun: ”v\u00e4\u00e4r\u00e4t vaihtoehdot” vain katoaisivat, ilman ett\u00e4 minun yksil\u00f6n\u00e4 tarvitsisi niist\u00e4 murehtia. Sademets\u00e4t suojeltaisiin, laitteiden hy\u00f6tysuhteet paranisivat, kierr\u00e4tt\u00e4minen helpottuisi, energiantuotanto siirtyisi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kest\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4. N\u00e4inh\u00e4n oli k\u00e4ynyt aiemminkin: asbesti oli kielletty, samoin otsonikatoa aiheuttaneet j\u00e4\u00e4kaappien freonit, happosateet olivat p\u00e4\u00e4ttyneet. Samanaikaisesti paloturvallisuus on kuitenkin jatkanut parantumistaan, autot kulkevat edelleen eik\u00e4 j\u00e4\u00e4kapeissakaan ole vikaa. Ei tuntunut vaikealta ajatella, ett\u00e4 vastaava kehitys kohtaisi my\u00f6s nykyisi\u00e4 ongelmia. <\/p>\n\n\n\n

Todellisuus on sitten ollut enemm\u00e4n yksil\u00f6n vastuulla. Kaupassa suklaalevyist\u00e4 etsit\u00e4\u00e4n orjaty\u00f6voiman k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 kertovaa sertifikaattia (l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikissa ei ole) ja kotona voi pohtia josko k\u00e4ytetty s\u00e4hk\u00f6 olisi tuulivoimaa vai ”tavallista” (esimerkiksi l\u00e4hivoimalani k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mm. hiilt\u00e4, turvetta, \u00f6ljy\u00e4 ja maakaasua — siis tuhoaa ilmaston lis\u00e4ksi my\u00f6s soita ja rahoittaa Ven\u00e4j\u00e4n hallintoa). K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tutkinta on kuitenkin harvojen harrastus; kyseess\u00e4 on klassinen yhteismaan ongelma, jossa rajallisen resurssin valvomaton k\u00e4ytt\u00f6 johtaa hallinnan puutteessa ylik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja ehtymiseen. Ratkaisu olisi yhteis\u00f6n asettama vastuuhenkil\u00f6 (esimerkiksi osuuskunnan puheenjohtaja) jolla on valta tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 kaikkien puolesta. Jostain syyst\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ei vain onnistuta: vastuuhenkil\u00f6it\u00e4 ei aseteta ja jos asetetaan, heit\u00e4 ei kuunnella. (T\u00e4st\u00e4 lis\u00e4\u00e4 joku toinen p\u00e4iv\u00e4.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Zorbulin aika. (Le R\u00e9veil du Z. Tome ja Janry 2008 [1986]) <\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Emme ole kollektiivisesti onnistuneet ikuisen tulevaisuuden s\u00e4ilytt\u00e4misen peruspilarissa, kest\u00e4v\u00e4n ja skaalautuvan energial\u00e4hteen keksimisess\u00e4 (”fuusioenergia on tulevaisuutta, ja sellaisena se pysyy”). Vaikka pahimmat katastrofit v\u00e4ltetty\u00e4mme tasapainotamme suhteemme muuhun luontoon, niin tulevaisuus on silti takana. Ydinvoiman toinen tai kolmas tuleminen (miten sen nyt haluaakaan laskea) saattaa tarjota paremman arjen kuin mit\u00e4 esi-isill\u00e4mme oli 1800-luvulla, mutta se ei skaalaudu kuten nykyinen \u00f6ljyn varassa tapahtuva energiankulutus on viimeiset sata vuotta tehnyt. Jos aiemmin tarvittiin nelj\u00e4 autoa yhden auton sijaan tai matkustaa er\u00e4maahan, niin \u00f6ljyn kanssa se oli helppoa. S\u00e4hk\u00f6autojen kanssa pit\u00e4\u00e4 rakentaa Olkiluoto 4… ja ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 s\u00e4hk\u00f6\u00e4 on vaikea ottaa mukaan er\u00e4maahan. T\u00e4llaiset esimerkit havainnollistavat, kuinka tulevaisuudessa uusien keksint\u00f6jen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notossa on aiempaan n\u00e4hden suurempia pullonkauloja. Kyl\u00e4 ei muutu tuntemattomaksi, vaikka asukkaat vaihtuisivatkin. Se on ajatuksena vetoava.. jos luonto vain jaksaa. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Katsoin tietokoneen kelloa ja n\u00e4in p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Vaikka vuoden vaihtuminen on erityinen tilanne ilotulitteiden r\u00e4j\u00e4ht\u00e4ess\u00e4, ei asian merkitys selkiydy ennen p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n n\u00e4kemist\u00e4 arjessa. Samalla luku saa pohtimaan tulevaisuuden ontologiaa — mist\u00e4 puhumme, kun puhumme tulevaisuudesta? Tieteiskirjallisuus syntyi 1800-luvun lopulla havainnosta, ett\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4t ajat olisivat merkitt\u00e4v\u00e4sti erilaisia kuin aiemmat. ”Tulevaisuus” ei t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nykyist\u00e4 korkeampi … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Vuosi 2020 on hidasta hyv\u00e4stij\u00e4tt\u00f6\u00e4 ikuiselle tulevaisuudelle”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[32,4,122,47,15,121],"tags":[48,56,54,51,52,55,50,49,53],"class_list":["post-102","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-arki","category-pop-kulttuuri","category-sarjakuva","category-tieteiskirjallisuus","category-tietotekniikka","category-tulevaisuus","tag-48","tag-56","tag-fuusio","tag-ilmastokriisi","tag-ilmastonmuutos","tag-sahkontuotanto","tag-tulevaisuus","tag-uusivuosi","tag-ydinvoima"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=102"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":127,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions\/127"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=102"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=102"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=102"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}