{"id":1263,"date":"2025-11-03T15:57:33","date_gmt":"2025-11-03T13:57:33","guid":{"rendered":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/?p=1263"},"modified":"2025-11-03T16:23:43","modified_gmt":"2025-11-03T14:23:43","slug":"yhteismaan-ongelmasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/arkistot\/1263","title":{"rendered":"Yhteismaan ongelmasta"},"content":{"rendered":"\n

Olen k\u00e4ynyt t\u00e4m\u00e4n keskustelun useamman kerran viimeisen parin kuukauden aikana, joten koen tarpeelliseksi kirjoittaa n\u00e4kemykseni kertaalleen auki, etten joutuisi en\u00e4\u00e4 palaamaan asiaan toistuvasti.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Yhteismaan ongelma (englanniksi Tragedy of the Commons<\/em>) on tilanne jossa yhteisess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva resurssi tuhoutuu ylik\u00e4yt\u00f6n seurauksena. Ilmi\u00f6 ei ole uusi: sit\u00e4 k\u00e4sitteli ainakin Aristoteles kolmisensataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. My\u00f6hemmin 1800-luvulla englantilainen taloustieteilij\u00e4 William Forster Lloyd <\/a>kirjoitti pamfletin samasta k\u00e4ytt\u00e4en esimerkkin\u00e4 ylilaiduntamista. Samanlaisiin p\u00e4\u00e4telmiin p\u00e4\u00e4tyi taloustieteilij\u00e4 Ludwig von Mises <\/a>1940-luvulla metsien ylihakkuiden kohdalla. Kaikki t\u00e4m\u00e4 on melko kiistatonta. <\/p>\n\n\n\n

Ongelmaksi nousee er\u00e4s Garett Hardin<\/a>. H\u00e4n oli koulutukseltaan ekologi, mutta sen lis\u00e4ksi ett\u00e4 kuvaili vaikutusvaltaisessa esseess\u00e4 1968 yhteismaan ongelmaa hyvinvointivaltion viitekehyksess\u00e4 ja antoi sille nimen jota t\u00e4ss\u00e4kin p\u00e4ivityksess\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n otsikkona<\/em> h\u00e4n oli my\u00f6s rasisti, kannusti ”rotupuhtautta”, ja valkoista ylivaltaa. Hardinin n\u00e4kemyksi\u00e4 aiheen tiimoilla oli useampia, mutta ylilaiduntamisen lis\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4 kirjoitti muun muassa siit\u00e4 kuinka hyvinvointivaltio tuottaa v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisia kannustimia, jotka jatkuessaan johtavat niihin turvautuvien valtioiden tuhoon. Asiaan enemp\u00e4\u00e4 menem\u00e4tt\u00e4, niin pummit hankkii sossutukien vuoksi lapsia, jne. Tasapuolisuuden vuoksi sanottakoon, ett\u00e4 Hardin uskoi (aivan oikeutetusti!) malthusialaisiin ”rajallinen maapallo” -ajatuksiin, jotka eiv\u00e4t olleet 1900-luvun toisella puoliskolla kovin suosittuja ”kaikkiin ongelmiin on helppo ratkaisu”-n\u00e4kemysten saadessa alaa (nyky\u00e4\u00e4n tunnetuin t\u00e4h\u00e4n liittyv\u00e4 fraasi on varmastikin edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva ”ikuinen talouskasvu on mahdollinen”).1<\/a><\/sup><\/p>\n\n\n\n

Yhteismaan ongelman olemassaolo oli siis osoitettu melko kiistattomasti. Merkitt\u00e4v\u00e4 kysymys oli l\u00e4hinn\u00e4, ett\u00e4 jos kerran yhteismaat johtavat ylilaiduntamiseen yms., niin miksi yhteismaita on edelleen olemassa? Eik\u00f6 niiden pit\u00e4isi olla kaikkien tuhoutuneita? T\u00e4m\u00e4 on aihe josta Elinor Ostrom<\/a> sai sittemmin Nobel-palkinnon. H\u00e4n osoitti etteiv\u00e4t yhteismaat ole hallitsemattomia, vaan niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4vien keskuudessa syntyy yhteis\u00f6j\u00e4 jotka est\u00e4v\u00e4t niiden ylik\u00e4yt\u00f6n: esimerkiksi j\u00e4rvikalastuksesta el\u00e4v\u00e4 yhteis\u00f6 alkaa seurata vedest\u00e4 nostettavien kalojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja painoa. N\u00e4in jos merkkej\u00e4 ylikalastuksesta alkaa ilmet\u00e4, osaa yhteis\u00f6 itsen\u00e4isesti v\u00e4hent\u00e4\u00e4 kalastusta. (Ja mik\u00e4li joku kielt\u00e4ytyy, h\u00e4nelle voi alkaa tulla ”onnettomuuksia”).<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kohtaamaani ongelmaan: olen toistuvasti t\u00f6rm\u00e4nnyt n\u00e4kemykseen ett\u00e4 koska Ostrom voitti Nobelin yhteismaiden ymp\u00e4rille muodostuvia yhteis\u00f6j\u00e4 k\u00e4sittelevill\u00e4 tutkimuksillaan, niin yhteismaan ongelmaa ei ole olemassa. T\u00e4ten jos joku kaikesta huolimatta uskoo Hardinia (tai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n lanseeraamaan termi\u00e4) on h\u00e4n v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin ajastaan j\u00e4ljess\u00e4, ja on mahdollisesti my\u00f6s rasisti.2<\/a><\/sup><\/p>\n\n\n\n

Ongelma t\u00e4ss\u00e4 koirapillihypoteesissa on, ett\u00e4 vaikka yhteis\u00f6 saattaa hallita yhteismaata onnistuneesti v\u00e4ltt\u00e4en Hardinin muotoileman ongelman, niin se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina<\/em> ja\/tai ikuisesti<\/em> hallitse sit\u00e4. On t\u00e4ysin mielek\u00e4st\u00e4 pohtia mit\u00e4 tapahtuu tilanteissa joissa yhteis\u00f6 hajoaa, menett\u00e4\u00e4 kyvyn hallita ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n, tai yhteis\u00f6\u00e4 ei alunperink\u00e4\u00e4n synny.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ja silt\u00e4 varalta ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuulostaa kuumalta otolta, niin t\u00e4ss\u00e4 on itsens\u00e4 Ostromin vuonna 2008 kirjoittama tiivistelm\u00e4 The New Palgrave Dictionary of Economics (2ed) <\/em>-tietosanakirjaan Hardinin termist\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

\"\"
K\u00e4\u00e4nn\u00f6s leip\u00e4tekstist\u00e4: Yhteismaan ongelma syntyy tilanteissa joissa on vaikeaa ja kallista est\u00e4\u00e4 mahdollisia k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 resursseista joilla on rajattu kantokyky. T\u00e4m\u00e4 johtaa resurssien ehtymiseen niit\u00e4 ylenm\u00e4\u00e4rin k\u00e4ytt\u00e4vien yksil\u00f6iden taholta, sen sijaan ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 rajattaisiin kaikkien eduksi. Pessimismi k\u00e4ytt\u00e4jien kykyyn hallita resurssia ylik\u00e4yt\u00f6n est\u00e4miseksi on johtanut keskitettyihin hallintoratkaisuihin [esimerkiksi valtion tai yritysten toimesta -JM]. N\u00e4m\u00e4 keskitetyt ratkaisut ovat kuitenkin itsekin johtaneet resurssien ylik\u00e4ytt\u00f6ihin. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, varsinkin tilanteissa joissa k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t kykenev\u00e4t keskustelemaan kesken\u00e4\u00e4n, on usein luotu keskin\u00e4isi\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 jotka johtavat resurssink\u00e4yt\u00f6n rajoittamiseen sen jatkuvan k\u00e4yt\u00f6n varmistamiseksi.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Selkeyden vuoksi sanottakoon ett\u00e4 Ostromin teksti on tiivistelm\u00e4 sanakirjam\u00e4\u00e4ritelm\u00e4st\u00e4, joka itsess\u00e4\u00e4n on tiivistelm\u00e4 tutkimuksen yleistilasta, joka taassen on tiivistelm\u00e4 kirjakatsauksista. Se ei siis miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole t\u00e4ydellinen! T\u00e4st\u00e4 huolimatta Ostrom mainitsee ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t USEIN luovat s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, VARSINKIN jos kykenev\u00e4t keskustelemaan kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Mutta mit\u00e4 jos k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t kykene keskustelemaan kesken\u00e4\u00e4n? Tai keskustelulle ei sallita antaa merkityst\u00e4? Tai potentiaalisia k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 on niin paljon, ettei paikalla olevilla k\u00e4ytt\u00e4jill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n sanomista k\u00e4yt\u00f6n rajaamisen suhteen?<\/p>\n\n\n\n

Selkeit\u00e4 esimerkkej\u00e4 t\u00e4llaisista tilanteista on vaikkapa <\/p>\n\n\n\n