Vuoden 2007 alussa olin opiskelijavaihdossa Britanniassa lukemassa taloustiedett\u00e4. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kurssilla meilt\u00e4 kysyttiin mielipidett\u00e4 talouskasvun tuottaman eriarvoisuuden hyv\u00e4ksytt\u00e4vyydest\u00e4. Vastasin tuolloin omalla vuorollani, ettei asia juuri vaivannut. Se oli n\u00e4kemys joka oli muodostunut uutisia lukemalla ja rajatulla el\u00e4m\u00e4nkokemuksella, enk\u00e4 ollut siihen silloinkaan erityisen tyytyv\u00e4inen. J\u00e4lkik\u00e4teen olen palannut vastaukseeni ja miettinyt, mit\u00e4 kaikkea olisi voinut tai pit\u00e4nyt huomioida.<\/p>\n\n\n\n
Talous ei t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ole samalla tavalla kytk\u00f6ksiss\u00e4 ihmisten ty\u00f6voimaan kuin se oli ennen teollistumista (kiitos lihasvoimasta eriytyneen ty\u00f6ntekokapasiteetin). Aiempina aikoina vaatteita tehtiin v\u00e4hemm\u00e4n kuin niille oli k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 ja sama koski ruokaa ja muitakin el\u00e4m\u00e4n perusedellytyksi\u00e4. Ennen 1900-lukua — tai oikeammin, ennen laajapohjaisia demokratioita — ”rikkaiden rikastuminen” tarkoitti joillain olevan liikaa ruokaa ja joillakin liian v\u00e4h\u00e4n. Karl Marx kuuluisasti k\u00e4ytti esimerkkin\u00e4 halpaa Lontoossa k\u00f6yhille myyty\u00e4, kivimurskaa sis\u00e4lt\u00e4nytt\u00e4 leip\u00e4\u00e4. Asiat ovat sittemmin muuttuneet: nyky\u00e4\u00e4n kehittyneiksi ajattelemillamme alueilla kukaan (toivottavasti) ei sy\u00f6 kivimurskaa. P\u00e4invastoin ruokaa ja vaatteita on enemm\u00e4n kuin tarpeeksi. Sen sijaan ongelmaksi on noussut (alempien luokkien) lihoaminen ja kertak\u00e4ytt\u00f6muodin aiheuttama j\u00e4te. Tekeek\u00f6 t\u00e4m\u00e4 taloudelisesta eriarvoisuudesta aiempaa merkityksett\u00f6m\u00e4n? Mit\u00e4 taloudellinen eriarvoisuus tarkoittaa Suomessa?<\/p>\n\n\n\n
On helppo ajatella (kuten min\u00e4 aikanaan ajattelin) ettei sill\u00e4 ole v\u00e4li\u00e4 k\u00e4yv\u00e4tk\u00f6 muut Stockmannilla, jos itsell\u00e4 on enemm\u00e4n rahaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Lidliss\u00e4. Ajatus viittaa juurikin ruuan ja vaatteiden ylenpalttisuuteen. Kuitenkaan kaikkea ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n rajatta: m\u00f6kki- ja uimarantoja on rajallisesti (kaupunkien l\u00e4hell\u00e4), samoin parkkipaikkoja kaupungeissa, asuntoneli\u00f6it\u00e4 keskeisill\u00e4 paikoilla. Jos eriarvoisuus lis\u00e4\u00e4ntyy voimakkaasti, rahank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ohjaa ”n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n k\u00e4si”. Miljard\u00f6\u00f6ri saattaa ostaa kokonaisen j\u00e4rven ymp\u00e4rist\u00f6ineen saadakseen uida rauhassa sin\u00e4 yhten\u00e4 viikonloppuna kun jaksaa k\u00e4yd\u00e4 m\u00f6kill\u00e4, ostaa useiden satojen neli\u00f6iden asunnon keskustasta tyhj\u00e4n\u00e4 pidett\u00e4v\u00e4ksi kakkosasunnoksi [1<\/a>] tai p\u00e4\u00e4ttei ettei rakenna keskustaan t\u00e4ytt\u00e4 rakennusoikeutta sentimentaalisuussyist\u00e4 [2<\/a>] . Jos miljard\u00f6\u00f6ri ostaa yhdeks\u00e4n rantatonttia kymmenest\u00e4, niin sen kymmenenkin ostajan t\u00e4ytyy olla miljon\u00e4\u00e4ri. Tuloksena maanhinta nousee alempien luokkien asunnoille ja kaupoille paitsi keskustassa, niin my\u00f6s sen reunamilla, joissa v\u00e4est\u00f6tiheys ja yhteydet eiv\u00e4t kuitenkaan salli samalla tavalla erikoiskauppoja tai ty\u00f6paikkojen keskittymist\u00e4. Ty\u00f6 ja asuminen eriytyv\u00e4t. Ne jotka p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4\u00e4d\u00e4 keskustan tienoille asumaan saavat valita yh\u00e4 pienemm\u00e4n neli\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja kimppak\u00e4mp\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Helsingiss\u00e4 (jossa tuloerot ovat maailman mittaluokassa eritt\u00e4in maltillisia) on jo nyt tilanne, jossa keskustaan on vaikea saada siivoojia palkkojen, ty\u00f6matkojen pituuden ja vuokrien ep\u00e4suhdan vuoksi [3<\/a>].<\/p>\n\n\n\n Kun alueiden v\u00e4est\u00f6ryhm\u00e4t alkavat eriytym\u00e4\u00e4n, niin t\u00e4m\u00e4 alkaa n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s alueiden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa. Rikkaat maksavat leijonanosan veroista joko suoraan tai v\u00e4lillisesti, joten heit\u00e4 kannattaa kuunnella enemm\u00e4n kuin demokratian ”yksi \u00e4\u00e4ni per ihminen” vaatii. Samalla valtuutetut helpommin alkavat rakentaa kaupunkia juuri rikkaiden ehdoilla keskiluokkaa ja ty\u00f6v\u00e4enluokkaa enemp\u00e4\u00e4 huomioimatta. T\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 voisi toimia vaikkapa Helsingiss\u00e4 toistuvasti esiintuleva keskustatunneli, siit\u00e4kin huolimatta ett\u00e4 alueella on autoteiden lis\u00e4ksi valtion paras julkinen liikenne.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n kaiken keskell\u00e4 kannattaa kuitenkin huomata, ett\u00e4 taloudellinen ep\u00e4tasa-arvo ja sit\u00e4 mittaava gini eiv\u00e4t ole itseisarvo, vaan indikaattori laajemmasta yhteiskunnallisesta ep\u00e4tasa-arvosta. Vaikka n\u00e4m\u00e4 korreloivat vahvasti toistensa kanssa, voivat ne my\u00f6s eriyty\u00e4. Jos (olkaamme hetki ep\u00e4realistisia!) korkeakoulu, terveydenhoito, asunto ja julkinen liikenne ovat ilmaisia, perustulo tosiasia, kaupunki loistavasti kaavoitettu ja siell\u00e4 paljon yhteisi\u00e4 julkisia tiloja (uimarantoja, kirjastoja, nuorisotiloja), niin rahalla ei oikein saa muuta kuin paremman puhelimen. Kun rahan merkitys laskee voimakkaan hyvinvointivaltion my\u00f6t\u00e4, yhteiskunnallinen tasa-arvo nousee vaikka taloudellinen ep\u00e4tasa-arvo pysyisi samana. Vahva hyvinvointivaltio tukeutuu verotukseen, jota tietyiss\u00e4 piireiss\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n ”rangaistuksena” ja ”kateutena”. Kuitenkin hyvinvointivaltio on kaikkien etu. Ep\u00e4tasa-arvo paitsi rajoittaa alempien luokkien el\u00e4m\u00e4nmahdollisuuksia, niin lukitsee rikkaat pois yhteiskunnasta ”kultaisiin h\u00e4kkeihin”, joista poistuminen kerj\u00e4\u00e4misen, kidnappaamisen tai yleisen vaaran vuoksi on omalla tavallaan my\u00f6s halvaannuttavaa.<\/p>\n\n\n\n (T\u00e4m\u00e4 vastaus on edelleen puutteellinen. Se pyrkii sovittamaan yhteen hyvinvointivaltion, egalitarisuuden, taloudellisen ep\u00e4tasa-arvon ja omaisuuden kerrytt\u00e4misen ristiriidat. V\u00e4ittelisin aiheesta mieluusti omankin ajattelun vuoksi. Ajatus on voimakkaasti ty\u00f6n alla.) <\/p>\n\n\n\n PS. Vuonna 2007 elettiin Yhdysvalloissa George W. Bushin toisen presidenttikauden loppuaikaa. Talouskasvun nimiss\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tekoa: ensinn\u00e4kin laskenut rikkaiden veroprosenttia siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 nostaisi ty\u00f6llisyytt\u00e4 ja edelleen kulutusta. Toisena tekona h\u00e4n palautti verorahoja ty\u00f6v\u00e4enluokalle ja keskiluokalle kertaluokkaisena shekkin\u00e4 kulutuksen kasvun toivossa. My\u00f6hempien tutkimusten valossa ty\u00f6v\u00e4enluokka ja keskiluokka k\u00e4yttiv\u00e4t shekkins\u00e4 elinkustannuksiin, n\u00e4in t\u00e4ytt\u00e4en Bushin toiveen kulutuksen kasvusta. Rikkaat, joilla rahareiki\u00e4 ei ollut, s\u00e4\u00e4stiv\u00e4t rahansa, jolloin valtio k\u00f6yhtyi mutta talous ei kasvanut. My\u00f6hemmin sama ajatus on ollut my\u00f6s suomalaisten pientuloisten tukien kasvattamiseen liittyvien ehdotusten takana.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Vuoden 2007 alussa olin opiskelijavaihdossa Britanniassa lukemassa taloustiedett\u00e4. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kurssilla meilt\u00e4 kysyttiin mielipidett\u00e4 talouskasvun tuottaman eriarvoisuuden hyv\u00e4ksytt\u00e4vyydest\u00e4. Vastasin tuolloin omalla vuorollani, ettei asia juuri vaivannut. Se oli n\u00e4kemys joka oli muodostunut uutisia lukemalla ja rajatulla el\u00e4m\u00e4nkokemuksella, enk\u00e4 ollut siihen silloinkaan erityisen tyytyv\u00e4inen. J\u00e4lkik\u00e4teen olen palannut vastaukseeni ja miettinyt, mit\u00e4 kaikkea olisi voinut tai pit\u00e4nyt huomioida. … <\/p>\n