{"id":355,"date":"2020-09-11T13:08:00","date_gmt":"2020-09-11T11:08:00","guid":{"rendered":"http:\/\/mntysalo.fi\/blog\/?p=355"},"modified":"2020-09-11T16:56:08","modified_gmt":"2020-09-11T14:56:08","slug":"daniel-godenius-lasten-kysymykset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/arkistot\/355","title":{"rendered":"Perhehistoriaa huonokuntoisilla sivuilla"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Isois\u00e4ni isois\u00e4 Johannes M\u00e4ntysalo (joka vuoteen 1893 menness\u00e4 oli p\u00e4\u00e4tynyt ilmoittamaan nimens\u00e4 muodossa Juho Salo) syntyi maatilalla kes\u00e4ll\u00e4 1870 Kankaanp\u00e4\u00e4ss\u00e4, noin 50 kilometri\u00e4 Porista koilliseen. Kaima oli sisarussarjan nuorin, viimeinen kymmenest\u00e4 lapsesta. Perinn\u00f6ksi ei ollut j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tilaa tai muutakaan omaisuutta, mutta eteenp\u00e4in ajatteleva is\u00e4 ei halunnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 poikaansa yksin sateeseen. Aikana jolloin harva k\u00e4vi edes kansakoulua (peruskoulun 1. \u2013 4. luokkaa) l\u00e4hti esivanhempani Poriin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n oppikoulua (nykyisest\u00e4 peruskoulun 5. luokasta aina ylioppilaaksi asti). Vaikka valkolakki j\u00e4i is\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen saamatta, tarvitsi sivistyv\u00e4 kansakunta kuitenkin opettajia. Puuttuva valkolakki tarkoitti kuitenkin kenties lyhyempi\u00e4 ty\u00f6keikkoja ymp\u00e4ri Suomea, joista nyky\u00e4\u00e4n oman is\u00e4ni tiedossa oli en\u00e4\u00e4 matkat Satakunnan sis\u00e4ll\u00e4 ja keskeisell\u00e4 Pohjanmaalla (Siikaisissa, Honkajoella ja Toholammella, josta j\u00e4lkimm\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 oli perustamassa Oikeluksen kyl\u00e4koulua). Jos kartalla et\u00e4isyydet tuntuivat lyhyilt\u00e4, niin on muistettava ett\u00e4 100 kilometrin taittamiseen meni tuohon aikaan hyvinkin junalla p\u00e4iv\u00e4 tai kaksi. Jos rautatiet\u00e4 ei ollut, niin huomattavasti pidemp\u00e4\u00e4n. Nyky\u00e4\u00e4n samassa ajassa p\u00e4\u00e4sisi l\u00e4hes minne tahansa Euroopassa, ellei jopa kauemmaksikin. Hinnatkaan eiv\u00e4t elintasoon n\u00e4hden paljoa liene muuttuneen. <\/p>\n\n\n\n

Jossain vaiheessa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 esi-is\u00e4ni kopioi Daniel Godeniuksen vuonna 1774 suomeksi k\u00e4\u00e4nnetyn teoksen Ensimm\u00e4iset pookstawit Jumalan sanasta, eli kysymyxet lapsille edespandawat, se on: ne ensimm\u00e4iset ja yxikertaisimmat kysymyxet christillises\u00e4 opisa, joitten tyg\u00f6 pannut wastauxet lasten ymm\u00e4rryxeen ja muistohon painettaman pit\u00e4\u00e4, hamasta sijt\u00e4, kuin he rupewat puhumaan, nijn ik\u00e4\u00e4 my\u00f6den sijhen asti, kuin he a.b.c. kirjan ja catechismuxen, sis\u00e4ld\u00e4 ja ulkoo lukemaan selki\u00e4sti oppineet owat. Edesannetut yxikertaisille; waan erinomattain nijlle awuxi, jotka yhteisen-kansan seasa lapsia kirjaa lukemaan opettawat, kuinga heid\u00e4n opettamisen siwusa, my\u00f6s opetus-lastensa ymm\u00e4rryxet, sijhen kuin he lukewat, johdattaman pit\u00e4\u00e4, sit\u00e4 oikein ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kaimani laatima kopio on monessa suhteessa mielenkiintoinen. Ensinn\u00e4kin 88 sivua pitk\u00e4n\u00e4 kopiointiurakka on pidempi kuin yksik\u00e4\u00e4n teksti, jota itse olen l\u00e4htenyt paperille laittamaan. Jo 1900-luvun alussakin olisi ollut tyypillist\u00e4, ett\u00e4 ammatikseen tai harrastuksekseen kirjoittavat ostivat tai saivat muuten k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 kirjoituskoneen. N\u00e4in kaksinkertainen isois\u00e4ni olisi ollut viimeisi\u00e4 sulkakyn\u00e4ll\u00e4 pitki\u00e4 tekstej\u00e4 kirjoittaneista. Toisekseen esi-is\u00e4ni ei tehnyt suoraa kopiota tuolloin jo reilusti sata vuotta vanhasta teoksesta, vaan lyhenteli ja modernisoi tekstiasua. Muutoksella olikin tarvetta, sill\u00e4 suomi oli kehittynyt sadassa vuodessa paljon, eik\u00e4 11 cm x 18 cm kokoinen tallennusalusta houkutellut tavoittelemaan tarpeetonta historiallista tarkkuutta. N\u00e4inp\u00e4 kannessa lukeekin Ensim\u00e4iset Puustavit Jumalan Sanasta, elik\u00e4 Lasten Kysymykset <\/em>alkuper\u00e4isen, huomattavasti pidemm\u00e4n ”otsikon” sijaan.<\/em> Nykykieless\u00e4 kirja olisi varmaankin Lasten kysymykset \u2013 Ensimm\u00e4iset askeleet Jumalan sanan ymm\u00e4rt\u00e4miseen, <\/em>osoittaen kielen uskonnollisen rekisterin muutosten hidastuneen viimeisen sadan vuoden aikana t\u00e4t\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n vuosisataan n\u00e4hden (puustavi tarkoitti kirjaimia, tai t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 yleisesti ymm\u00e4rryst\u00e4).<\/p>\n\n\n\n

Mutta miksi kopiointiprojektiin sitten on l\u00e4hdetty? N\u00e4en kaksi mahdollisuutta: joko kirjan kopiointi oli osa rippikoulua (miss\u00e4 tapauksessa pappi olisi varmaankin lukenut kirjaa \u00e4\u00e4neen oppilaiden ottaessa muistiinpanoja) tai kaimani oli mahdollisesti itse osana ammattiaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kopioida teoksen ty\u00f6ns\u00e4 tausta-aineistoksi. Kumpaankin teoriaan lukeutuu omat etunsa: rippikoulua tukisi kanteen suurella tekstikoolla laitettu tekstaajan nimi. On vaikea ajatella aikuisen laittavan omaa nime\u00e4\u00e4n tekij\u00e4n tai kirjan nime\u00e4 isommalla (k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n nimest\u00e4 t\u00e4h\u00e4n laitokseen on selvinnyt vain nimikirjaimet). My\u00f6s nimen kirjoitusasu kielii, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on nimenomaan nuoruudenty\u00f6: esi-is\u00e4ni kun kirjoitti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan nime\u00e4 yh\u00e4 lyhenev\u00e4ss\u00e4 muodossa: ensin Johanneksesta Juhoksi ja sitten M\u00e4ntysalosta Saloksi. Kannessa esiintyv\u00e4 \u201dJ. M\u00e4ntysalo\u201d rajaisi tekstin yl\u00e4rajan n\u00e4in jonnekin ennen vuotta 1893, ennen 23. ik\u00e4vuotta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kansakoulunopettajan taustamateriaaliksi kirjaa puolestaan voi ep\u00e4ill\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 selke\u00e4n k\u00e4sialan ja mustel\u00e4ikkien puutteen vuoksi. Kuitenkin teksti on my\u00f6s haparoivaa ja kirjainten v\u00e4liss\u00e4 on taukoja. My\u00f6s muodoltaan kirjaimet ovat leveit\u00e4 ja suuria, eik\u00e4 kyn\u00e4nj\u00e4ljess\u00e4k\u00e4\u00e4n ole pitk\u00e4\u00e4n kirjoittaneen ihmisen notkeutta. Muodoltaan teksti muistuttaakin enemm\u00e4n omaa harjaantumatonta k\u00e4denj\u00e4lke\u00e4 kuin kirkonkirjojen yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4, l\u00e4hes konemaisen tarkkaa ja yksityiskohtaista kirjoitustapaa. Ehk\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 mittapuulla teos olisikin harjaantumattoman lapsen j\u00e4lke\u00e4? N\u00e4in j\u00e4lki voisi sopia kansakoulunopettajan sijaan paremmin juuri 14-vuotiaalle, taitojaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n haluavalle oppikoululaiselle. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lopulta voidaan pohtia viel\u00e4 itse kirjan kopioimisen valintaa. Miksi juuri t\u00e4m\u00e4, yli sata vuotta aiemmin julkaistu teos? Vaikka Suomi olikin k\u00f6yh\u00e4 maa, niin uusille uskonnollisille teksteille ja Raamatuntulkinnoille l\u00f6ytyi varmasti lukijoita aikana jona mm. k\u00f6rttil\u00e4isyys ja lestadiolaisuus etsiv\u00e4t jalansijaa yhteiskunnassa. My\u00f6s ”perusluterilaisuus” oli kokenut suuria mullistuksia, kun maallisia toimintoja hoitavat kunnat erotettiin 1860-luvulla seurakunnista ja pappien toimivallasta. Vaikka kahtiajako ei johtanutkaan kertaheitolla maallisempaan yhteiskuntaan, aloitti hallintouudistus kehityspolun jota seuraamme edelleen. Asiaa k\u00e4siteltiin varmasti my\u00f6s aikansa teoksissa, kun Raamattua yritettiin sovittaa uuteen maailmanaikaan. Joten miksi valita t\u00e4m\u00e4 sata vuotta aiemmin ilmestynyt teos? Uudempia teoksia olisi varmasti ollut ainakin lainattavaksi. Nyt valinta tuntuu tietoiselta maailmantilanteen haastamiselta, tarrautumiselta menneeseen maailmaan.<\/p>\n\n\n\n

Kirjan kopiointi ei ole nopeaa ty\u00f6t\u00e4. Moderneinkin v\u00e4lineinkin se vie useita p\u00e4ivi\u00e4 kokoaikaista ty\u00f6t\u00e4. Aikana ennen s\u00e4hk\u00f6valoja ty\u00f6t\u00e4 olisi voinut tehd\u00e4 vain p\u00e4ivisin ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4n aikaan, tunteina joille olisi maatilalta l\u00f6ytynyt parempaakin tekemist\u00e4. Niinp\u00e4 kirjan kopiointia pohtiessa sopiikin mietti\u00e4, mille kirjan kopiointi on vaihtoehto ja mit\u00e4 kopioinnilla on yritetty saavuttaa. Eiv\u00e4tk\u00f6 lyhyemm\u00e4t muistiinpanot olisi riitt\u00e4neet? N\u00e4in huolellisesti tehty kopiointi tukisi ajatusta rippikoulusta. Kirjan kopioinnin t\u00e4rkeys heijastaisi halua miellytt\u00e4\u00e4 pappia ja pappia taas kiinnostaisi iskostustaa oma maailmankuvansa seuraavaan sukupolveen. Toisaalta jos teos on opetustoimea varten tehty, niin 1800-luvun Suomi oli viel\u00e4 pitk\u00e4lti my\u00f6s vaihdantayhteiskunta. Kansakoulunopettajan palkka maksettiin suureksi osaksi virka-asuntona, kunnan maksamana piikana, mahdollisesti ty\u00f6sopimuksessa toimitettavaksi ilmoitettavana ruuan m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4. K\u00e4teispalkka oli enemm\u00e4nkin taskuraha, jolla ostettiin muuten tavoittamattomissa olleet tarpeet. T\u00e4ll\u00f6in uuden kirjan hankinta saattoi olla hyvin toimeentulevallekin opettajalle merkitt\u00e4v\u00e4 kustannuser\u00e4, jolle teoksen kopiointi olisi ollut varteenotettava vaihtoehto. Mutta edelleen t\u00e4ll\u00f6in s\u00e4ilyisi kysymys siit\u00e4, miksi juuri t\u00e4m\u00e4 teos.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Viimeisen\u00e4 huomiona teoksesta voimme tehd\u00e4 sen numeroiden vieress\u00e4 olevat raksit ja sattumanvaraiselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, lyijykyn\u00e4ll\u00e4 tehdyt lis\u00e4merkinn\u00e4t. Jos ajattelemme ett\u00e4 kirja on tarkoitettu vuosikymmenien opetusk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, tuntuvat t\u00e4llaiset merkinn\u00e4t kovin omituisilta. Ajatus kopioon tehdyist\u00e4 tarkastuksista lyijykyn\u00e4ll\u00e4 taas tuntuu hyvinkin sopivan sellaisen papin ajatusmaailmaan, joka alunperinkin on asettanut oppilailleen teht\u00e4v\u00e4ksi kokonaisen kirjan tallentamisen. <\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 onkaan ollut kirjan syntytarina, niin my\u00f6hemm\u00e4t vaiheet voi hyvin arvata. Kymmenien tuntien ty\u00f6panoksen j\u00e4lkeen kirjaa ei ole hennottu tuhota k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksen kadottua, vaan sit\u00e4 on kannettu mukana muutosta muuttoon sentimentaalisuuden innoittamana. Tarpeettomana esineen\u00e4 s\u00e4ilytyspaikat kuitenkin muuttuivat yh\u00e4 vaatimattomimmiksi, kunnes is\u00e4ni l\u00f6ysi sen isois\u00e4ns\u00e4 talon lattian alaisesta ry\u00f6mimistilasta vuonna 1975. Sidotun kirjan narut olivat alkaneet halkeilla, eik\u00e4 kosteusvaurioiltakaan oltu voitu v\u00e4ltty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 katsottuna kopiosta v\u00e4littyy paitsi siihen k\u00e4ytetty aika, niin aikaan ladattu uskonnollinen merkitys. Vaikka olen opintojeni aikana toistuvasti lukenut uskonnon asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa, tuntuu kirjan maalaama arki vaikealta hyv\u00e4ksy\u00e4 todeksi. Millaisia olivat ihmiset jotka opettivat t\u00e4t\u00e4 lapsilleen? Kuinka innokkaasti kirjan kopioimiseen on ryhdytty, mit\u00e4 lopputuloksesta oikein ajateltiin? Osaisinkoi keskustella kirjoittajan kanssa t\u00e4n\u00e4\u00e4n, olisiko meill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4 paitsi nimi?<\/p>\n\n\n\n

Daniel Godeniuksen teos vuodelta 1774 on digitoitu Doriaan yleiseen jakoon.<\/a>
Juho M\u00e4ntysalon laatima lyhennetty kopio l\u00f6ytyy Flickerist\u00e4 <\/a>ja PDF:n\u00e4 latauspalvelusta<\/a>. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Isois\u00e4ni isois\u00e4 Johannes M\u00e4ntysalo (joka vuoteen 1893 menness\u00e4 oli p\u00e4\u00e4tynyt ilmoittamaan nimens\u00e4 muodossa Juho Salo) syntyi maatilalla kes\u00e4ll\u00e4 1870 Kankaanp\u00e4\u00e4ss\u00e4, noin 50 kilometri\u00e4 Porista koilliseen. Kaima oli sisarussarjan nuorin, viimeinen kymmenest\u00e4 lapsesta. Perinn\u00f6ksi ei ollut j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tilaa tai muutakaan omaisuutta, mutta eteenp\u00e4in ajatteleva is\u00e4 ei halunnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 poikaansa yksin sateeseen. Aikana jolloin harva k\u00e4vi edes … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Perhehistoriaa huonokuntoisilla sivuilla”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[77,5,187],"tags":[],"class_list":["post-355","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-historia","category-koululaitos","category-uskonto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/355","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=355"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/355\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":375,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/355\/revisions\/375"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=355"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=355"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=355"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}