Ensimm\u00e4inen ja kolmas kohta lienev\u00e4t helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Jos sarjakuvan huumori kumpuaa vaikkapa luokkayhteiskunnasta, on tilanne suomalaiselle vieras riippumatta sijoittuvatko tapahtumat 1930-luvun Suomeen (Kapteeni ja Ville) vai 2000-luvun Etel\u00e4-Afrikkaan (Madam & Eve). Vitsit toki voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mutta se vaatii arjen ulkopuolisten tapahtumien hyv\u00e4ksymist\u00e4 arkisina, asettumista vieraisiin kenkiin. T\u00e4m\u00e4 ei ehk\u00e4 ole aamukahvin tippumista odottaessa mielek\u00e4st\u00e4, varsinkaan jos sarjakuvan lukemisen ajatuksena ei ole ollut vieraaseen ajattelutapaan tutustuminen (mik\u00e4 eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 on yksi Fingerporin vetovoimatekij\u00f6ist\u00e4).<\/p>\n\n\n\n Toisella tapaa mielenkiintoinen on sen sijaan tilanne, jossa sarjakuvastrippi on uusi, mutta sarjakuva itse vanha. T\u00e4ll\u00f6in sarja yritt\u00e4\u00e4 tavoitella modernia yleis\u00f6\u00e4 ty\u00f6kaluilla, jotka on laadittu vuosikymmeni\u00e4 aiemmin. Yksi esimerkki on Harald Hirmuinen<\/em>, jota nyt tehd\u00e4\u00e4n jo kolmannessa tekij\u00e4polvessa (Yhdysvalloissa sanomalehtisarjakuvat ovat perheyrityksi\u00e4). Harald Hirmuisen<\/em> perusidea on sama kuin Kivisiss\u00e4 ja Sorasissa<\/em>: otetaan moderni (1970-luvun alun) perhe ja siirret\u00e4\u00e4n heid\u00e4t viikinkiaikaan. Harald on ammattikoulupohjalta pienyrityksen omistaja, Helga kotivaimo, poika Hamlet on kirjaviisas ja tyt\u00e4r heilastelee humanistin kanssa. Sarjakuvan huumori perustui arjen et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4miseen: mit\u00e4 on tehd\u00e4 fyysist\u00e4 matkaty\u00f6t\u00e4 ja tulla kotiin, jossa vaimo ja lapset eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 omaa arkea? Miten ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 nuorisoa, jonka haaveilema tulevaisuus on niin kaukana vanhempien arjesta, ettei sit\u00e4 oikein voi edes hahmottaa? Hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hakea samassa ty\u00f6paikassa oleskelevalta Ormilta, jota (vaimon halveksunnan vuoksi) tavataan pubissa.<\/p>\n\n\n\n Harald Hirmuisen<\/em> p\u00e4ivitt\u00e4minen nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n ei olisi mahdotonta. T\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on ihmisi\u00e4 sinikaulusmatkat\u00f6it\u00e4 symboloivilla ry\u00f6st\u00f6retkill\u00e4. Sen sijaan suhteet perheeseen ovat muuttuneet. Kun koti\u00e4idit alkavat olla historiaa paitsi Suomessa niin my\u00f6s Yhdysvalloissa, alkavat puolisoiden kokemukset arjesta yhdenty\u00e4. Ormin sijaan Haraldin kanssa tuopilla saattaisi \u201dnykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitetyss\u00e4\u201d stripiss\u00e4 hyvinkin olla Helga, joka (viikinkitapojen mukaisesti) on vastuussa ry\u00f6st\u00f6saaliin myynnist\u00e4 ja Haraldin talouden (yrityksen) yll\u00e4pidosta. Toisaalta Haraldin ja Helgan ymm\u00e4rrys lasten toiveille ja peloille lienee kasvavan, kun omatkin ty\u00f6t alkavat hyvin kilpailuilla ry\u00f6st\u00f6markkinoilla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 ep\u00e4varmemmilta.<\/p>\n\n\n\n Masi<\/em> -sarjakuva puolestaan perustui tekij\u00e4ns\u00e4 Mort Walkerin nuoruudenmuistoille. H\u00e4n oli ollut opiskelemassa yliopistossa, kunnes tuli v\u00e4rv\u00e4tty\u00e4 armeijaan vuosiksi 1943\u20131947. P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n siviiliin h\u00e4n opiskeli viel\u00e4 vuoden yliopistossa ennen kuin hetken harhailtuaan aloitti sarjakuvan tekemisen. Masi <\/em>aloitti yliopistosarjakuvana, mutta vuoden strippien j\u00e4lkeen (ja sanomalehtien halutessa lis\u00e4\u00e4 Korean sotaan liittyv\u00e4\u00e4 materiaalia) Masi liittyi yst\u00e4viens\u00e4 pakottamana armeijaan. N\u00e4in sarjakuvan taustalla olivat Walkerin kokemukset: ymm\u00e4rrys armeijan kulttuurista ja siit\u00e4, millaista oli olla nuori. Aikojen saatossa armeija ja sen kulttuuri kuitenkin muuttuivat. Walker yritti pehmitt\u00e4\u00e4 eroja tuomalla sarjakuvaan mustan hahmon ja (kun naisten erillislaitos lopetettiin) naispuolisen kersantti R\u00e4yh\u00e4n, mutta omat sukupolvikokemukset taipuivat aikojen my\u00f6t\u00e4 vain rajoitetusti. Niinp\u00e4 jossain vaiheessa Jermulan varuskunta muuttui vaihtoehtotodellisuudeksi, jossa ajeltiin edelleen 1940-luvun jeepeill\u00e4 ilman turhaa kulttuurista modernisaatiota. Sarjakuvan ainoat naishahmot neiti S\u00f6p\u00f6 ja kersantti R\u00e4yh\u00e4 muuttuivat pikkuhiljaa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden tytt\u00f6yst\u00e4viksi. Nykyajasta muistuttaa yksin\u00e4inen IT-n\u00f6rtti korjaamassa kenraalin tietokonetta.<\/p>\n\n\n\n Masin <\/em>muokkaus nykyaikaan on paljon Harald Hirmuista<\/em> vaikeampaa. Ensinn\u00e4kin koska sarjakuvan l\u00e4ht\u00f6kohtana on kulttuurinen kokemus (varusmiesaika) 1940-luvulla sek\u00e4 k\u00e4yt\u00f6stavat, jotka 1940-luvulla olivat armeijassa yleisi\u00e4. Esimerkiksi Masin ja kumppaneiden laiskuus perustuu siihen, ett\u00e4 he siviiliin kaipaavia varusmiehi\u00e4, eiv\u00e4t Vietnamin sodan j\u00e4lkeen armeijan parakeissa harjoittelevia palkkasotilaita. Samalla sarjakuvan fokus on muuttunut. Huumoria ei yritet\u00e4 hakea jaetusta sukupolvikokemuksesta – armeijasta – vaan sarjakuvien parissa kasvamisesta. Masi<\/em> on hauska vuonna 2020 koska se oli hauska vuonna 2000, 1980 ja 1960 (kuten k\u00e4sikirjoittaja Brian Walker alla linkitetyss\u00e4 dokumentissa kertoo). K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 fiat-rahaa muistuttava logiikka ei ole aivan onnistunut, jolloin sek\u00e4 Masi<\/em> ett\u00e4 samalla perusajatuksella kulkeva Harald Hirmuinen<\/em> ovat hiljalleen menett\u00e4neet tilaajakantaansa. Uudistuminen on my\u00f6s vaikeaa, kun nykyiset tekij\u00e4t kokevat ennen kaikkea jatkavansa tai toistavansa edellisen sukupolven huumoria (ja vanhempien perint\u00f6\u00e4) pyrkim\u00e4tt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n huumoria omassa ajassaan.<\/p>\n\n\n\n Sanomalehtien sivuilla sarjakuviin liittyy sama kuin moneen muuhunkin el\u00e4m\u00e4n osa-alueeseen: hyvyys tarvitsee todistaa vain kerran. Nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 harva sanomalehti tuskin alkaisi julkaisemaan Masia, mutta nyt kun sit\u00e4 julkaistaan niin se my\u00f6s pidet\u00e4\u00e4n julkaisussa, osa lukijoista kun muistaa viel\u00e4 \u201dne hyv\u00e4t stripit\u201d ja haluaa tulla niist\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in muistutetuksi (liikestrategia siis osaltaan toimii). K\u00e4\u00e4nt\u00f6puolena sitten on, ettei uusille sarjakuville ole samalla tavalla tilaa kuin joskus aiemmin. Lopputuloksena sarjakuvasivun asema ihmisten viihdytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 on varsinkin nuorten keskuudessa ollut pitk\u00e4\u00e4n onneton. Edes 2000-luvun alussa moni ei sit\u00e4 tunnistanut lukevansa, saati sitten kokevansa hauskaksi, Nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kai yh\u00e4 harvempi.<\/p>\n\n\n\n Fingerporin <\/em>ja Kamalan luonnon<\/em> suosio verkossa ja muutenkin kuitenkin osoittaa, mit\u00e4 omalle el\u00e4m\u00e4lle merkityksellinen sarjakuva voi parhaillaan olla. Helsingin sanomille ovat molemmat olleet jonkinlaisia kultakaivoksia.<\/p>\n\n\n\n MUUTA:<\/p>\n\n\n\n Kari Suomalaisen matka pohjalle. <\/a> Kirjoittamani essee Karin urasta.<\/p>\n\n\n\n Reveille <\/a>– 15 minuuttia pitk\u00e4 dokumentti Masi-sarjakuvan teosta vuonna 2018.<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/mntysalo.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2020\/11\/vesanto4.jpg\")
<\/a><\/a>