Olen nyt muutamana vuonna tehnyt joulukortteja käyttäen sähköisiä palveluita apuna.
Ajattelin että olisi hyvä saada tämä blogipostaus tehtyä tänä vuonna, kun en viime vuonna jaksanut ja vain vuotta myöhemmin olin onnistunut hajasijoittamaan v. 2022 postikortin taittotiedostot. Parempi tehdä nyt jotain puolivillaista projektiraporttia (eikä ”myöhemmin” huolella), koska myöhemmin en kenties löydä taittotiedostoja myöskään vuodelle 2023.
Alkuperäinen idea korttien teolle syntyi 2017 kun Posti lanseerasi postikorttien tulostuspalvelun. Lähetin itselleni kortin ja huomasin laadun olevan omiintarkoituksiini riittämätön (ja kallis; hinta oli viimeksi tarkistaessani loppuvuonna 2023 jo 3,5 – 4,10€/kpl riippuen haluaako seurantakeksejä).
Mieleeni juolahti että vastaavia palveluita voisi löytyä muualta Euroopasta paremmalla laadulla ja pienemmällä hinnalla. Parin kokeilun jälkeen (parhaassa tapauksessa ensimmäisen kortin sai lähettää ilmaiseksi) päädyin tekemään postituksia ranskalais-saksalaisen SimplyCardsin kautta. Ei täydellinen, mutta hinta/laatu-suhde oli riittävä (yhden kortin painatuksen ja postin hinnaksi tulee säännöllisten alennusmyyntien hyödyntämisen myötä vajaa 2€/kpl). Postitusajat ovat pidempiä, pahimmillaan muutama viikko, mutta valtaosa toimitusajasta tulee testien perusteella Helsinki-Vantaan jälkeiseltä osuudelta. Tämä on kuitenkin ongelma jonka on pystynyt kompensoimaan hyvällä ennakoinnilla.
Samalla koen tärkeäksi huomauttaa että Posti haluaa kotimaan postikortit myös viimeistään joulukuun 13. päivä, ja silloinkin saan ennen eräpäivää leimattuja kortteja joka vuosi tammikuun puolella.
Ennen digipalveluita olin jo lähetellyt postikortteja käsin ihmisille jotka olivat vuoden aikana olleet elämän käänteissä mukana. Tässä juhlittiin gradun valmistumista.
2020
Idea joulukorttien lähettämisestä tietoteknisesti syttyi hitaasti koronan aikana, kun kaikki normaalit jouluriennot oli yleisistä syistä peruttu. Ensimmäinen kortti oli enemmänkin yksilöllinen kiitoskortti saamistani joulukorteista (”hyvää uuttavuotta”), mutta laitan tähän eräänlaisena ”siitä se sitten alkoi” -esimerkkinä.
Koska SimplyCards ei sallinut kirjoittaa kortin toiselle puolelle kuin signeerauksen, niin halusin käsialanäytteen itse kortin päälle, kuten olin nähnyt tehtävän 1900-luvun korteissa. Kokemattomuuden vuoksi yksinkertaiseen operaatioon meni pitkä aika (hain Finnasta sopivan kuvan; kirjoitin viestin mustekynällä paperille, skannasin ja putsasin gimpillä; muutin layeriksi ja pistin kuvatiedoston päälle).
Seuraavana vuonna en työkiireiden vuoksi ehtinyt tehdä korttien postittamista: etsin verkosta kuvia joita arvelin itselleni tärkeiden ihmisten pitävän, kirjoitin edellisen vuoden mallin mukaisesti päälle tekstiä (nyt kuitenkin sähkörihvelitaulun mukana tulleella kynällä) ja lähetin pikaviestimillä. Henkilökohtaisuuden (ja vähäisen työmäärän) vuoksi jätän laittamatta tähän.
2022
Tämä oli ensimmäinen vuosi kun mieleeni tuli että kortin voisi tehdä huolella jo syksyllä. Halusin tehdä kortista mahdollisimman monimutkaisen, sellaisen että siinä olisi jotain jokaiselle vastaanottajalle. Pitkällisen mietinnän jälkeen päätin tehdä takavuosina suositun yritystervehdyksen, käyttää referenssimateriaalina Joulupukki ja noitarumpua (jonka arvelin valtaosan milleniaaleista tunnistavan ja tuottavan nostalgiaa), pistää päälle viittauksia 1950-luvun neuvostopropagandaan (moni postikortin saaja oli vasemmistolainen tai historiaa vähintään diletanttisesti harrastanut), ja alle komiteatyönä tehty ahdistava fraasi ja ”markkinoinnin” vaatima logo (ystäväpiirissä oli paljon kipuilua työyhteisökulttuurien kanssa). Lisäksi mietin että jos mikään näistä (tai Mauri Kunnakselta läpipiirretyt naamat) eivät kiinnostaisi, niin ainakin kortti on punainen. Tietääkseni kaikki kortin saaneet olivat tulokseen tyytyväisiä, mutta toisaalta: tuskin kertoisivat jos eivät olisi.
Ainoa saamani kritiikki koski ulkoasun taittoa: eräs vastaanottaja mainitsi heittäneensä kortin lukematta roskikseen, kuvitellen sen olevan mainos.
Ensimmäisessä versiossa oli myös viittauksia globalismiin, yritysvaltauksiin, ja ”brändien yhtenäistämiseen”, mutta kokonaisuus kävi turhan sekavaksi vaikka kirjoitin postikortin toiselle puolelle selitystekstejä. Joten pari korttia lähetettyäni tein uuden version jossa osoitepuolelle jäi tilaa henkilökohtaisiin tervehdyksiin.
Olin kokonaisuuteen suhteellisen tyytyväinen. Aikaa meni turhan paljon, mutta toisaalta jotain tuli myös opittua. Tuntui myös hyvältä vuosien jälkeen päästä tekemään taas kerran kunnon taittoa: asia joka tuottaa minulle paljon iloa, mutta jota harvemmin pääsee tekemään.
Lisämainintana vaikka osa korteista lähti Saksasta vasta 10. päivä tai jopa jälkeen, niin kaikki saapuivat muistaakseni ajoissa perille: osa jopa kahtena kappaleena (ylläoleva takapuoli yhdestä näistä kaksoiskappaleista jonka pyysin ylimääräisenä takaisin). Saattaa olla että yritys ei ollut aivan valmistautunut massapostituksiin. Laskutus tapahtui kuitenkin onneksi vain kertaalleen.
(Joulupukki ja noitarumpu löytyy Yle Areenasta ainakin loppuvuoteen 2031: https://areena.yle.fi/1-908316.)
2023
Seuraavana vuonna koin painetta parantaa edellisestä vuodesta, mutta ideaa ei vain tullut. Lopulta päätin jatkokehittää Mastodonissa näkemääni ideaa. Tein parhaani tehdäkseni jokaisen taittovirheen minkä Wordilla vain pystyy: venytin kuvia vain yhdellä akselilla, siirsin kuvia osin tulostusalueen ulkopuolelle, mokasin läpinäkyvyysasetukset, unohdin poistaa ylimääräiset tekstit kuvista, käänsin kuvan vahingossa peilikuvakseen, tein tavutusvirheitä, toistin saman sanan kahdesti (”onnellista uutta uutta vuotta”), ylikäytin fontteja, ja pilasin sommittelun. Lopuksi toivotin virheet tunnistaen ”mielenrauhaa” ja jätin oikean alakulman vapaaksi kaikesta kaaoksesta. Olin signeerauksen tonttulakkiin hyvin ylpeä: ilman kynännostoa tai mallia!
Lähetin kortin noin kymmenelle taitosta tai grafiikasta kiinnostuneelle. Ainoa saamani palaute koski Comic Sansin puutetta.
Koska kortti oli vähän yhden tempun poni, niin tarvitsin toisen kortin ihmisille jotka eivät olleet niin innoissaan taittovirheistä.
Sattumalta pitkään tilauksessa ollut kirja Coles Phillipsin (1880 – 1927) käyttökuvista (linkki Wikimedia Commonsiin) tipahti postiluukusta. Siinä ollut kuva (kenties Yhdysvaltain postille?) tuotti idean: voisiko tätä jotenkin hyödyntää?
Viime vuoden työmäärästä tuskastuneena aloin etsiä oikoreittejä, jolloin mieleen tuli että kaikki grafiikasta mitään ymmärtävät olivat saaneet jo joulukortin, joten mikään ei estänyt hyväksikäyttämästä loppujen kanssa Bingin ”AI”-teknologiaa. Lopulta kuitenkin halusin vain jotain simppeliä: joulupukki ja Coles Phillipsin luottotemppu saisi riittää.
Muutaman epäonnistuneen luontipyynnön jälkeen (en kehtaa edes miettiä paljonko tähän meni energiaa) kone tuotti sopivan lopputuloksen muokattavaksi. En välttämättä pidä joulupukkia oikein Coles Phillipsin kädenjäljen näköiseltä (kuten pyysin), mutta ainakin se on profiilissa, ja siinä oli vain vähän käytettyjä värejä, eikä liukuvärejä ollut:
Poistin Gimpillä kuvasta mustan ja hyvin AI:n näköisen kuun pitsireunuksen (mitä sen on tarkoitus edes esittää?), lisäsin lumihiutaleita sopiviksi katsomiini paikkoihin (erityisesti oikean käden alle), ja lisäsin päälle tekstejä (wacomilla, kun sen sain viimeinkin hankittua yli 15 vuoden godot’a odottamassa -vehkailun jälkeen).
Pidin lopputulosta tarpeeksi hyvänä, mutta samalla koen tiettyä syyllisyyttä: oliko tämä nyt tekijänoikeuksien rikkomista (vaikka pyysin sata vuotta sitten kuolleen taiteilijan jälkeä), muistanko nyt kuinka paljon näiden kuvien prosessointi kuluttaa sähköä (todennäköisesti fossiilista); teinkö tarpeeksi editointia että voin pitää lopputulosta edes jotenkin henkisesti omana jälkenäni?
Lopulta minulla ei ole näihin kysymyksiin vastausta. Sain kuitenkin käyttää uutta työkalua tarkoituksenmukaisella tavalla, ja samalla oppia sen käyttöä. Vaikken koskaan tekisi sillä enää mitään (pidän todennäköisenä että enkelirahoituksen loppuessa näistä työkaluista tulee liian kalliita yksityishenkilöille), niin ainakin ymmärrän niiden käytöstä nyt vähän enemmän, ja osaan siksi niistä myös puhua. Onhan sekin jotain.