Yksi asioista joista pidän yhteiskunnallisessa ja historiallisissa keskusteluissa on tapa jolla termit muuttuvat, yleensä ympäripyöreistä kategorioista kohti tarkempia alakategorioita, kun syystä tai toisesta tapahtumat tai keskustelu on tehnyt tarkemman erottelun tärkeäksi (tämä ei tarkoita että eroa on, ainoastaan että joku haluaa puhua kuin sellainen olisi). Yksi yleisesti tunnettu esimerkki on kuinka propaganda (joka on sellaisenaan otettu italiasta, tarkoittaen ”levittää [tietoa]”) sai viime vuosisadan kuluessa pahantahtoisen alavireen, minkä vuoksi sitä on suomessa korvattu mm. ”tiedotteella”, ”ilmoituksella” ja ”mainoksella”. Esimerkiksi ”Suomen maitopropagandatoimiston” työtä jatkaa nykyään Ruokatieto Yhdistys ry [sic]. 1
Vastaava termistön jakautuminen alakategorioihin koskee myös eugeniikkaa. Nykyhetkessä sana tarkoittaa lähinnä ihmisten aktiivista jalostamista, käyttäen apuna (teoriassa ja käytännössä) lapsilisien jyvittämistä eriyttävästi eri ihmisryhmille, sterilisaatioita, tai jopa tuhoamisleirejä. Ymmärrettävästi kukaan (joka ei ole kivenkova fasisti) ei halua tällaista sanaa liitettäväksi itseensä.
Kun eugeniikka sanana aikoinaan keksittiin, tarkoitti se kuitenkin yleisemmin ihmiskunnan menestystekijöiden parantamista. Termin keksijä Francis Galton (Darwinin serkkupuoli, muuten) oli renenesanssimies ja lanseerasi myös mm. edelleen käytössä olevat kaksoistutkimukset, eli miten toisistaan erotetut geneettisesti identtiset kaksoset poikkesivat toisistaan aikuisiällä elämänvalintojen tuloksena (kaksoistutkimuksia käytetään edelleen laajasti psykologiassa).2
Kaksosten välisistä eroista teki Galton sitten johtopäätöksiä jonka mukaan ”ihmiskunnan kehitys” tarkoitti paitsi geneettisten ominaisuuksien, niin ihmiskunnan tapojen ja asuinpaikkojen kehitystä, eli sellaisia asioita kuin viemäröintijärjestelmien rakentaminen, puhdas vesi, rokotukset, hygieniakasvatus, koko kansan peruskoulutus, jne. Nyttemminhän tiedämme, että vaikkapa lapsuusiässä kärsitty nälkä vaikuttaa paitsi pituuskasvuun, niin lapsen älykkyyteen. Toisaalta monet taudit paitsi tappavat, myös jättävät terveysongelmia (esimerkiksi nyt suosioon palannut polio). Näinpä lasten elinolosuhteiden parantaminen (riittävä terveellinen ruoka, rokotukset, koulutukset, viemäri- ja sairaalajärjestelmä jne.) ovat tapoja parantaa väestön hyvinvointia.
Myös ihmisiin kohdistuvaa valintaa harjoitetaan Suomessakin edelleen: yksi aborttia puolustavista puheenvuoroista on väite, että naisten tulisi kyetä päättämään kykenevätkö he tarjoamaan lapsille hyvät kasvuolosuhteet.
Toisaalta abortteja tehdään myös ”lapsen edun” vuoksi: odottaville äideille tehdään testejä jotta keskenmenoon johtavat raskausajat voitaisiin huomata etukenossa, tai jotta ”rankan elämän” kohtaavat lapset voidaan tunnistaa ennenkuin nämä julistetaan ihmisiksi (down-ihmiset, autistit). Tällöin vanhemmilla on mahdollisuus päättää haluavatko olla vanhempina erilaiselle lapselle kuin sellaiselle, jota he etukäteen odottivat (tai siis, millaisia odotuksia yhteiskunta lapsiperheen elämästä tuottaa).
Tässä kohtaa lukija saattaa kokea tiettyä vastenmielisyyttä aihetta kohtaan, kenties miettien missä kohtaa ”rankka elämä” on lapsen vika, ja kuinka paljon kyse on siitä että yhä kireimmiksi muuttuvat yhteiskunnan tehokkuusvaikutukset käyvät vaikeaksi ensiksi vähemmistöille, ennenkuin alkavat vaikuttaa myös enemmistön hyvinvointiin. Painostetaanko odottavia abortteihin, jotta yhteiskunnan ei tarvitsisi mukautua neurovähemmistöihin esimerkiksi peruskouluopetuksessa tai työnhaussa? Ja jos homouteen altistava geeni pystyttäisiin löytämään, niin olisiko se mukana lapsivedestä otettavassa seulassa?
Tehdäkseni kysymyksiin liittyvän kaltevan pinnan selkeämmäksi, niin mainittakoon että down-syndrooma on hyväksyttävä syy monissa paikoissa, esimerkiksi Britanniassa, tehdä abortti aina synnytykseen asti. Siis senkin jälkeen, kun kehittyvä lapsi on virallisesti ihminen! Tästä siirtymä siihen että ”abortti” tehtäisiin synnytyksen jälkeen, on kovin pieni. Esimerkiksi Kanadassa on muutamia vuosia keskusteltu siitä mitä pitäisi ajatella avustetusta itsemurhasta tilanteissa, joissa yksilö valitsee itsemurhan koska ei saa yhteiskunnalta apua selviytymiseen (lääkkeitä, toimeentulotukoa, jne). Onko valinta todellakin vapaaehtoinen, jos vaihtoehtoja on vain yksi?
Uskoakseni lukija ymmärtää millaista kuvaa yritän tällä miniesseellä piirtää. Mainittakoon vielä, että tästä näkökulmasta eugeniikka ei ole pelkästään sitä millaisia lapsia yhteiskuntaan halutaan synnyttää, tai miten yhteiskuntaan osallistuvista ihmisistä pidetään huolta, vaan myös millaisia ihmisiä haluamme siiihen ottavan osaa. Tämä tarkoittaa paitsi vääränlaisten sulkemista ulos vaikkapa maahanmuuttokriteereillä esimerkiksi koulutuksen, uskonnon tai varallisuuden mukaan (nämähän ovat tunnetusti periytyviä ominaisuuksia), tai jo täällä olevien vääränlaisten rajaamista palveluiden ja oikeuksien ulkopuolelle (esimerkiksi määrittämällä alustatalouteen osallistuvat yrittäjiksi, vaikeuttamalla maassaololuvan ylläpitoa, tai kansalaisuuden saantia). Tähän luokkaan kuului myös Suomen valkoisten harjoittama kansalaisoikeuksien poisrajaus punaisilta (tai sellaisiksi epäillyiltä), kun kaikkea työvoimaa ei voinut suoraan ampua.
Sitten on lopuksi vielä ihmisten suora murhaaminen. Tästä ei liene syytä sanoa muuta kuin että Hitler tappoi paitsi juutalaisia, niin kommunisteja, transihmisiä, homoja, ja yleensäkin vääriin kansanryhmiin kuuluvia. Lukija muistanee, että sterilointeja ja vähemmistöjen murhia perusteltiin alkuvaiheessa nimenomaan kansantaloudellisilla syillä.
Näin nähtynä eugeniikan aseman yhteiskunnassa voi rajata kolmeen eri vaiheeseen tavalla, jotka voi jotenkin asetella myös lehdistömme suosimalle neliakselille:
- yhteiskunnan ja sen palveluiden parantaminen kaikille
- yhteiskunnan ja sen palveluiden rajaaminen eturyhmille (esim. kunnallinen terveydenhuolto, rajattu ja laajennettu työterveyshuolto; oikeus perustuslaissa mainittuun perusturvaan)
- yhteiskunnan eturyhmiä palvelemattomien rajaus yhteiskunnan ulkopuolelle (maahantulon rajaus eturyhmiä palveleviin (”yhteiskunnalliset syyt”), ”väärien” ihmisten rajaus ”hyvien alueiden” ulkopuolelle3, kansalaisoikeuksien menetys, maastapoistamiset ja sen uhka)
Lopuksi väännän vielä tämän rautalangasta: kun puhutaan ettei Suomella ole varaa hyvinvointivaltioon, niin tarkoitetaan että perusoikeudet halutaan muuttaa etuoikeuksiksi. Tämä tarkoittaa tietenkin, että ihmiset jotka eivät käyttäydy ilman perusoikeuksia sopivan nöyrästi, pitää jotenkin saada yhteiskunnasta (julkisesta elämästä, tai kokonaan valtakunnasta) pois. Tämä on fasismia. Samalla oikeuksien muokkaus privileegioiksi on myös sisäryhmän hallintakeino omiaan kohtaan: erilaisia etuoikeuksia omaavat, mutta väärin käyttäytyvät voidaan aina myöhemmin rajata helposti osaksi ulkoryhmää. Wilhuff Tarkinia vapaasti lainaten: pelko pitää kansan aisoissa. Eli poissa yleisöosastokirjoituksista, mielenosoituksista, sosiaalisesta mediasta. Poissa sanomasta, että asiat voisivat olla muutenkin.
- Maitopropagandatoimiston töistä löytyy Helsingin yliopiston blogista mielenkiintoinen teksti kuvituskuvin muutaman vuoden takaa. Linkki. ↩︎
- Wikipedian mukaan Galton osasi viisivuotiaana muinaiskreikkaa, kehitti luonnontieteitä ja tilastotiedettä, sekä keksi matemaattisen korrelaation. Hän ei myöskään ollut kotona viihtyvää sorttia, vaan teki myös tutkimusmatkoja. Ennenkuin lukija innostuu tästä merkkihenkilöstä liikaa, todettakoon että hän näki afrikkalaiset ali-ihmisinä jotka tulisi korvata kiinalaisilla laajan kolonisaatioprojektin turvin. ↩︎
- Esimerkiksi Kokoomuksen vuosia jatkunut halu poistaa kaupungin asunnot keskusta-alueilta; perussuomalaisten suoraan sanottu halu siirtää vähäosaiset ”huonoihin” kaupunginosiin samalla kun kritisoivat sitä kuinka tämä kehitys luo ”no-go -zoneja”, jotka voidaan estää vain poistamalla ihmisiä maasta.. ↩︎
