Kartat kertovat siitä mikä on tärkeää.
Jos piirtää paperille kuvan omasta sijainnista kartalla, niin itselle tärkein sijainti on yleensä sen keskiössä. Tämä toki poislukien tilanteet jossa kartta esittää saarta tai rajautuu muuten vesialueeseen tai muuhun alueeseen jonka olemassaoloa ei haluta ajatella.
Keskiöön laittamisessa on myös toinen hyvä puoli: planeetan pallomaisuudesta johtuvaa vääristymää ei tarvitse miettiä kulkiessa lähialueilla, ja pitkillä matkoilla kartta näyttää lyhyimmän reitin kohteeseen. Näin matkaaja ei esimerkiksi joudu kartan reunan yli, kuten kävisi jos matkustaisi eurooppalaisella maailmankartalla Japanista Yhdysvaltoihin.
Ohessa olevasta Tampereen keskelle pistävästä azimuth-projektiosta näkee esimerkiksi että suorin reitti New Yorkiin tapahtuu matkustamalla luoteeseen, ja Alaskaan taas pohjoiseen. Hyödyllistä, jos voi kulkea kuin lintu (tai jos haluaa kommunikoida sikäläisten radioamatöörien kanssa)!
Yleensä maailmankartoissa keskiöön laitto on hienovaraisempaa: projektio valitaan niin että kotimaa suurempi ja kartan jakokohta niin, että oma manner keskiössä.
EDIT: 16.9.2025: Kartanpiirtäjän kansalaisuuden lisäksi karttaan vaikuttaa myös käyttötarkoitus. Mercator yleistyi aikoinaan, koska se teki meriliikenteen helpoksi: kartta näytti paikkojen suhteet oikein. Niinpä merikapteeni saattoi huoletta lähteä Lontoosta länteen tietäen, että kunhan pitää kompassisuuntiman samana, saapuu hän Newfoundlandiin. Tai jos lähtee Intiasta kaakkoon, niin lopulta törmää Australiaan.
Ongelmaksi muodostuu jos karttaa käyttää tarkoitetun käyttötavan ulkopuolella. Jos kaikkialla maailmassa esimerkiksi käytettäisiin yhtä yleisesti Tampereen keskelle pistävää azimuth-projektiota kun nyt käytämme mercatoria, voisi kuvitella että Australia todellakin on noin vahvasti epämuodostunut kuin yllä olevassa esimerkissä näkyy. Vastaavasti mercator-projektiossa (joka kiitos yleisen käytön karttaohjelmissa lienee lukijalle se tutuin) vääristää Grölantia:
EDIT 16.9.2025: Niinpä Mercatorin käyttö merinavigoinnin ulkopuolella on hieman ongelmallista: me ihmiset kun tapaamme ajatella että koko viittaa tärkeyteen. Kun vaikkapa Suomi on piirretty huomattavasti suuremmaksi Keski-Euroopan maihin nähden, emme välttämättä osaa miettiä niiden poliittista tai taloudellista merkitystä Suomeen nähden objektiivisesti.
Karttojen ongelma on siis vanha tuttu ”älä sekoita asian kuvausta itse asiaan”. Tai kuten Obi-Wan Kenobi asian ilmaisisi: kartta puhuu totta tietystä näkökulmasta nähden. Mitä kauemmaksi kartan piirtäjän näkökulmasta (tai siis: kartan keskipisteestä) siirrytään, sitä enemmän totuus muuttuu valheeksi.
Ongelmia alkaa syntyä, kun reunalle siirtymän (tai näkökulman vaihdon) merkitystä ei havaita. Helpoin esimerkki väärästä tietoisuudesta suomalaisena on olettaa että Suomi on noin neljä kertaa Italian kokoinen, kun oikeammin ollaan enemmänkin samankokoisia. Tai yrittää ymmärtää suomalaisten merenkävijöiden reittejä Englannin ympärille tehdyllä kartalla, jolloin valittujen reittien logiikka vaatii esimerkiksi kouluoppikirjoissa enemmän töitä kun olisi suoranaisesti välttämätöntä (onhan tuolla Tampere-kartallakin mahdollista matkustaa Japanista Yhdysvaltoihin, mutta kyllä se vaatii enemmän mentaali-akrobatiaa).
Merkittävin ongelma yhteisesti käytettyjen karttojen kanssa on kuitenkin tapa jolla se asettaa meidät maailmamme syrjälle. On paljon helpompi ajatella että suomalaiset ovat sivustakatsojia maailman asioissa, jos meidät on sinne pistetty myös kartalla. Kuitenkaan politiikan ja kaupan näkökulmasta pohjoisella sijainnillamme ei ole juuri merkitystä: miksi sen pitäisi vaikuttaa karttoihin?
EDIT 16.9.2025: Lopulta ongelmaa ei olisi, jos karttoja ei pidettäisi objektiivisina. Jos ymmärrämme ne nimenomaan kuvitukseksi käsittelemäämme asiaan, on meidän helpompi valita projektio sen mukaan onko käsillä purjehdus, politiikka, maantieto, tai kenties säätiedotus. Tällöin olisi hyvä miettiä paitsi mikä projektio parhaiten vastaa käsiteltävän asian tarpeita, niin mitä sanomattomia puutteita valitulla projektiolla on (esimerkiksi Suomen asettaminen periferiaan, tai Afrikan koon luonnoton pieneys).
EDIT: Kaikki tämän alla oleva teksti on lisätty 16.9.2025:
Vielä säätiedotuksesta ja sopivasta projektiosta. Usein keskustellaan siis siitä mikä olisi ”parempi” karttaprojektio kuin Mercator. Tämä ohittaa kokonaan ettei mikään kaksiulotteinen kartta voi olla kaikissa tilanteissa parempi kuin mikään muu: Mercator on aina paras valinta jos olet merikapteeni 1800-luvulla. Gall-Peters on parempi jos tärkeämpää on eri alueiden koko kuin mittasuhteet (esimerkiksi maantiedon oppikirjat). Robinson voi olla hyvä valinta jos tarkoitus on nähdä mitkä valtiot sijaitsevat missäkin, ja niiden suhteelliset koot.
Suomalaista tilannetta (ja likinäköisyyttä) osoittaa hyvin lehdissä ja televisiossa näytettävät kartat joiden tarkoitus on näyttää säätilanne nyt (projektio saattaa olla Robinson, mutta tämä ei ole asiantuntemukseni ydinaluetta):
Koska tekijä (joka todennäköisesti oli komitea) on sekoittanut karttaan sääntilaan viittaavia asioita (ilmanpaine-alueet) ja poliittisia näkemyksiä (suomalaisille tärkeät alueet Euroopassa), ei se toimi kovin hyvin sääkarttana. Miten kartasta näkee näkee vaikkapa pohjoisesta tulevat painerintamat, jos Lappi on vain sadan kilometrin päässä kartan rajasta (sivumennen: kartalla myös näkyvään Bagdadiin on vajaa 4000 kilometriä).
Parempi vaihtoehto voisi olisi ollut rajata Suomi kartan keskelle, jolloin Suomea koskevat ilmiöt (varsinkin pohjoistuulen muodostuminen) olisi ollut helpompi tarkastella. Karttaan olisi edelleen voinut mahduttaa ulkomaalaisia lämpöalueita.
Nyt Suomi on käytännössä nurkassa: pohjoiseen ei näy, ja itäänkin vain huonosti.
Muuta aiheen vierestä: Mikäli lukijaa kiinnostaa eri karttaprojektiot: XKCD:n sarjakuva #977 aiheesta saattaa olla hyvä aloituspaikka.