Pari vuotta sitten kirjoitin ”Kevyttä omakustannespefia verkossa ja Amazonissa” -blogipäivityksen. On aika jatko-osalle!
The Years of Apocalypse
Mirian Castrella on sukunsa ensimmäinen joka on päässyt velhoyliopistoon. Opinnot menevät ihan mukavasti, ja tavoite päästä tekemään uraa rakentelemalla höyrykoneiden vastineita jollekin suuryritykselle vaikuttaa ihan mahdolliselta. Sitten kaikki menee pieleen: liittolaissuhteessa oleva naapurivaltio tekee yllätyshyökkäyksen, ja välittömästi tämän jälkeen manasuonet räjähtävät maanpintaan tuhoten rautatieyhteydet naapurikaupunkeihin. Ja sitten kuu tipahtaa taivaalta. Juuri ennen kuolemaansa Mirian saa vision epämääräisesti Suurta muinaista muistuttavasta jumalastaan, jonka jälkeen herää kuukautta aiemmin omasta sängystään.
Ilmeisesti jumala haluaisi estää maailmanlopun, mutta miten se pitäisi tehdä, onkin toinen juttu. Murmelikuukausikierron mukana ei tullut ohjekirjaa. Mirian tekee parhaansa selvittääkseen ongelmaa nykimällä yhtä sun toista narua, mutta pienviljelijän lapsella ei oikein ole tietoa mistä aloittaa.
Kirjailija on tehnyt kaikkensa jotta lukija tipahtaa heti alkuun altaan syvään päätyyn. Paitsi että maailma on kaukana fantasian perusteeseistä (tämä ei ole TSR-pastissi), niin ratkaistavaa ongelmaa ei ole tehty helpoksi. Asiaa ei auta että Castrellan muistissa tuntuu olevan epäilyttäviä aukkoja ja ristiriitoja, joiden olemassaoloa tällä tuntuu olevan itselläänkin vaikeuksia huomata.
Aikakierteet ovat kertomuksina haastavia koska ne muuttuvat helposti yhtä tylsiksi lukijalle kuin mitä kirjoittaja tekee niistä päähenkilölle. Tässä maailmanloppukoukku muuttaa alkuasetelman: Castrella ei vain elä arkea, vaan matkustaa etsien eri alojen asiantuntijoita. Samalla lukijalle tehdään selväksi etteivät toistuvat maailmanloput tee Mirianille hyvää: aikakierre kun on viimekädessä yksinäisyyttä väkijoukossa. Moraaleista on vaikea pitää kiinni, kun lopulta ainoa joka muistaa millaisia kompromisseja on tehty, on tekijä itse.
UraniumPhoenix: The Years of Apocalypse: A time loop progression.
Tarinaa on kirjoitettu tätä kirjoittaessa noin 3000 sivua. Sitä voi lukea ilmaiseksi yo. linkistä, mutta ensimmäiset 500 sivua katoavat kesäkuussa kun editoitu versio ilmestyy myyntiin Amazonissa, todennäköisesti noin kuuden dollarin hintaan.
Chaotic Craftsman Worships The Cube
Ben Heph on luokkaretkellä Meksikossa, kun turistiosuuteen kuuluva luolakierros päätyy maanjäristykseen. Onneksi isekai1 on keksitty, ja hapenpuutteeseen kuolleet opiskelijat heräävät kaikki parhaat roolipelitroopit (ml. hahmolomakkeet) omaavassa fantasiamaailmassa.
Nopean orientaatiojakson aikana opiskelijoille kerrotaan että maailma on keinotekoisesti luotu pelastuslautta. Aiemmin maailmoja on ollut lukemattomia, mutta heinäsirkkalauman kaltainen demoniarmeija on yksi kerrallaan tuhonneet ne, jättäen vain tämän yhden jäljelle. Uudessa maailmassa ollaan saatu olla rauhassa tuhansia vuosia, mutta vastatulleen ennustuksen mukaan demonit löytävät paikalle 30 vuoden sisään. Niinpä jumalat ovat päättäneet hakea muista maailmankaikkeuksista traagisesti kuolleita sankareiksi: muualla syntyneet kun saavat merkittävästi paikallisia paremmat lähtöedellytykset opiskella eritaitaviksi velhoiksi, jousiampujiksi, parantajiksi, yms. Kouluttautuminen on päätetty hoitaa ammattiurheilijasopimuksen kaltaisella järjestelyllä: eri valtiot sponsoroivat tulevien sankareiden opiskelut, joiden aikana nämä saavat oleilla kuin Teemu Selänne ikään. Kun sota lopulta tulee, johtaisivat he sponsorivaltionsa armeijoita taisteluun.
Ikävästi Benin hahmolomakkeen mukaan (jumalat kun ovat tällaiset valintamenettelyä varten kehittäneet) tällä on pätevyyksiä ainoastaan erilaisiin kädentaitoihin. Kun jokamiehentaidoilla ei armeijoita johdeta, lähetetään Ben yhden vuosipalkan kanssa etsimään omaa paikkaansa uudessa maailmassa. Keskustelukumppanikseen Ben saa Myriadin: kuutionmuotoisen jumalan jolla ei ole yhtään palvojaa omasta takaa. Benin lisäksi tarinaan ilmestyy melko varhaisessa vaiheessa kanssa-protagonistiksi succubus Thera: paikallinen seikkailija joka geeniperimänsä vuoksi joutuu pukeutumaan talebanin suosittelemalla tavalla.
Alkuasetelmana Chaotic Craftsman on melko kliseinen: missä se loistaa on hyvä tarinankuljetus, mielenkiintoiset hahmot, sekä hahmojen välinen huumori ja kemia. Jos vertailukohtaa pitäisi etsiä, tulee mieleen vastaavalla tavalla kliseinen Belgarionin taru.
Sanon vielä muutaman sanan otsikosta, joka on enemmän ”teknisesti oikein” kuin tarkka kuvaus perusasetelmasta. Ben on jokapaikanhöylä, mutta ”kaaottisuus” viittaa enemmänkin hänen ja ympäristön väliseen suhteeseen, ei Benin mielenlaatuun: Ben on kaikkea muuta kuin ”lol so random”. Jos TSR-asteikko pitäisi miettiä, sanoisin varmaankin ”True Neutral”: toistuvasti päähänpotkittu Ben ei koe vetoa pyytteettömiin sankaritekoihin, vaan arvonsa tuntevana ammattimiehenä haluaa (mahdollisuuksien mukaan) antaa ajalleen taitojaan vastaavan hinnan. Yksi juonen perusasetelmista onkin Benin suhde perushyvään Myriadiin ja pyytteettömiä sankaritekoja tekemään kaipailevaan Theraan.
ProbablyTurnip: Chaotic Craftsman Worships the Cube
Loppuratkaisua nyt lähestyvässä tarinassa on nyt julkaistu päälle 7000 sivua. Se on kokonaisuudessaan luettavissa yo. linkissä.
- Japania: isekai tarkoittaa ”toista maailmaa”. Käytännössä kyse on Veljeni Leijonamieli -tilanteesta, jossa kuolemanjälkeen ei olekaan taivasta, vaan –rummunpäristystä– toinen maailma. ↩︎