Tässä tekstissä on lainauksina rasistisia tai muuten ahdistavia vitsejä. Ne on valittu nimenomaan ahdistavuutensa vuoksi, ei siksi että olisivat hauskoja.
Yksikään vitsi ei nouse neitseellisenä merestä. Sen takana on kasvatus, maailmankuva, koulutus, poliittinen tilanne, oman arjen stressit ja ilot. Jotta vitsi on hauska, sen pitää rikkoa rajoja, yllättää ja olla rohkea, mieluusti myös uutta näkökulmaa antava. Hyvä vitsi on vitsi joka kertoo totuuden, jota yleisö ei ole vielä hyväksynyt. Siksi vitsikirjojen turvalliset pikku-kalle -jutut ovat niin tylsiä; ne eivät ole mitään näistä. Itsestäänselviä ja harmittomia — turhia. Huumori ei vanhene hyvin. Jo 10 vuotta vanha sitcom vaikuttaa väsyneeltä.
Mies kysyi pelokkaan näköiseltä nyrkkeilijältä, ketä vastaan tämä ottelee. Nyrkkeilijä osoitti vastustajaansa ja vastasi: ”Voittajaa.”
(”Naurun ystävä”, roomalainen vitsikirja 300-luvulta.)
Koska (hyvä) vitsi pyrkii pohtimaan arjen kipupisteitä, on naurattaminen poliittista toimintaa aina historian hämäristä asti. Tunnetusti hovinarri sai kertoa kuninkaalle totuuden ja toisaalta yhteiskunnan muuttuessa diktatuuriksi komedia katoaa ensimmäisenä. Sodan aikana komedia toimiikin hyvin propagandana, sillä harva haluaa olla ilonpilaaja, ei edes vaikka vitsi olisi kuinka huono. Tämä kertoo vitsien vallasta: sen avulla voi kertoa argumentin joutumatta kuulemaan vasta-argumenttia tai kysymään yleisöltä, eivätkö he ajattelekin samoin (ja huonot koomikot kysyvät tätä joskus suoraankin).
In America, you can always find a party; in Russia, the party can always find you.
(Yakov Smirnoff)
Vitsejä voi tietenkin kertoa tai kuunnella myös ironisesti, mutta huumori perustuu yhä maailmankuvan ymmärtämiseen. Jos kuulee lukuisia vitsejä vähemmistön huonosta käytöksestä, malli tulee sisäistettyä vaikkei sitä uskoisisikaan. Tällöin mielemme alkavat nopeasti etsimään viitekehystä tukevaa todistusaineistoa. Muutaman esimerkin jälkeen vahvistusharha onkin valmis ja rasistisen mielipide on ymmärretty todeksi.
– Mitä eroa on keltasella viivalla ja neekerillä?
– Keltaisen yli ei saa ajaa.
Ironisten vitsien toinen ongelma liittyy siihen, että emme koskaan voi olla täysin varmoja ymmärretäänkö vitsi ironisesti. Poen lain mukaan varsinkin verkossa parodiaa on mahdoton erottaa vakavasti sanotusta. Helposti tämä johtaa siihen, että tekemällä pilaa vitsin vakavasti ottavista tulee samalla myös rakentaneeksi areenan, jolla vitsiä voi vakavasti levittää eteenpäin. On esitetty, että Litteä Maa -kannattajien keskuudessa olisi käynyt näin. Älykkäiden ihmisten vitsit ”vaihtoehtoisista teorioista” ja ”salaliitoista” tuottivat aineiston, jonka muut voivat ottaa vakavasti. Toistuvasti mm. redditin keskustelualueilla on käynyt siten, että ironisesti mielipiteitä kritisoitavaksi tarkoitettu keskustelualue on jopa muutamassa viikossa muuttunut mielipiteen vilpittömäksi äänenkannattajaksi.
– Montako vihreätä tarvitaan vaihtamaan kattolamppu?
– Yksi, sillä muut polttavat pilveä niin kauan, että huone pyörii.
(Väitetysti Perussuomalaisten puoluekokouksessa 2017 kuultua.)
Yllä mainittu ei tietenkään tarkoita, etteikö asioista saisi tehdä pilaa. On kuitenkin helppo unohtaa, että vitsit ovat vähän niinkuin tulitikkuja. Ne valaisevat ja tuottavat lämpöä, mutta voivat myös polttaa koko talon. Hyvänä ohjeena on Yhdysvalloissa leviävä ohje, että huumorin tulisi kohdistua heihin, joita kritiikki ja rangaistukset eivät muuten tavoita. (Punch up, not down.) Jos teet pilaa heistä jotka eivät voi lyödä takaisin, et ole rohkea sanavapauttaan käyttävä kansalainen, vaan puukkoa haavassa pyörittävä kiusaaja.
(Aiheesta enemmän myöhemmin.)